Tänään saatiin aurinkoa

Aamulla hieman vaimeasti, kuin arkaillen, se paistoi oksiston takaa.

Värit voimistuivat ja pian saapuivat tilhet.

Koristeomenapuussa on vielä runsaasti marjoja, mutta ei ne näille töyhtöpäille kelpaa.
Rastaat niitä kävivät nokkimassa ja sinitiainenkin väliin nokallaan napauttaa.

Rusakko on kylläkin tallonut lunta puun luona ja sille pikku omput maistuisi, mutta nämä ovat liian korkealla.

Tammikuun pakkasissa

Rakeinen tilhi pari, rajusti rajattu.
Nyt on päivittäin ollut runsaasti tilhiä ruokinnalla, olisipa sunnuntainakin, kun bongaillaan :)

Peippo sinnittelee pakkasessa.
Pysyttelee paikallaan, mutta onneksi kuitenkin lentelee ja pomppii hangellakin syötävää etsien.

Pakkaslinnut

Tungosta kupilla

Piti laittaa tämä ruokailu kuva. Tilhet palasivat vielä iltapäivän kuluessa ja laskeutuivat puusta alas.
Näillä kyllä sopua riittää, monet pienemmät nahistelevat keskenään, vaikka olisi väljempääkin.

Salmonella leviää helposti tämänkaltaisen ruokintapaikan välityksellä, mutta tarkkailen päivittäin "kippoa" ja siivoan tarvittaessa. Tarjottavaa menee jonkun verran hukkaan sen mössön mukana, mutta eipä ainakaan vielä ole sairaita urpiaisiakaan näkynyt. Varmasti paikan pysymisenä siistinä on avuksi sekin, että lintuja on runsaasti, ne eivät jää syömään paikalleen, vaan nappaavat evään mukaansa.

Tunnelmapaloja tilhestä

 

Lunta tulla tupsuttaa

Tänään sitten satelee lunta, mutta hyörinä jatkuu. Muutaman kerran olen käynyt lunta kopistelemassa ruokintapaikalta, mutta ainakin urpiaiset ovat niin touhukkaita, että etsivät lumenkin alta.

Tilhetkin pistäytyivät katsastamassa löytyykö evästä, eivät kyllä kauaa viihtyneet.

Yksinäinen sinnittelijä

Urpiaiset nousivat ykskaks siivilleen, mistä moinen, iskikö haukka. Ei, vaan joukkoon tipahti urpoja hiukan suurempi siivekäs, tilhi.
Ruokinnallani ei ole aiemmin tilheä näkynyt, nyt pitää saada kuva moisesta.
Ulko-ovi narahti melko pahasti ja kaikki tietenkin säntäsivät lähimpiin puihin, myös tuo yksinäinen. Ei lentänyt kauas, vaan mustamarjaorapihlajaan ja jäi sinne piikkioksien suojaan nököttämään.
Aurinko paistoi tilhen pörheään olemukseen, ajattelin, että ei taida kaverilla asiat olla kovin hyvin.

Kurkoitteli piikkien seasta jäisiä marjoja, ei ollut liikkeet kovin nopeita ja jokunen marja tipahti otteesta maahankin.
Siellä se istui oksistossa ja välillä kävi syömässä urpojen kera.
Mitenkähän tänään, vieläkö se pihapiirissä oleilee.

Täytyy ottaa kuva sieltä mistä sen saa

Miten se nyt on sellainen olo, että alkaa toistaan itseään näiden kohteiden osalta.
Täytyisi vaihtaa joskus hiukan maisemaa, mutta nyt pitää tyytyä tarkkailemaan pihapiiriä. Tänään siellä on tuntunut tapahtuvankin jotain.

Tämä on nyt ajankohtainen siivekäs ja täällä päin niitä nyt näkeekin , isoja parvia. Viime syksynä en nähnyt tilhijä laisinkaan.

Ja tämä pihlajanoksa tuntuu olevan suosittu tuolla lintu maailmassa. Alla istuu punatulkku poika samalla oksalla.

Punatulkku tyttö tyytyy istuksimaan hiukan syrjemmällä, sulattelemassa  syreenin siemeniä.

Mustarastaita on pihapiirissä ollut edellisvuosia enemmän, häärivät muiden rastaiden parvessa. Räkätit näyttivät olevan pihassa kunkun asemassa. Mustarastaat saivat kyytiä, jos uskalsivat liian lähelle pensaita ja marjoja, tyytyminen oli pudonneisiin.

Tämä ei kuulu joukkoon, mutta tuli kuin tilauksesta kuvattavaksi.

Aamiaisella

Kauniisti kaartuvat pehmeät linjat

Tiedustelija