Miten se sattuikin...

Että nyt, tasan vuosi sitten, olin kirjoittanut edellisen kerran tänne.

Jotenkin vain tuntui, että jos laittaisin hieman kuva kuulumisia ja yrittäisin elvyyttä tämän blogin.

Laitan vaikka näitä viimeisiä kuvia, joita tämän vuoden puolella olen ottanut. Kuvaan nykyisin enimmäkseen monivalotuksia, mutta toisinaan myös muunkinlaisata tulee ikuistettua.

Kuvia tammikuulta

Tammikuu oli kyllä säiden suhteen aika erikoinen, lauhaa, lumetonta, mutta jäätä piisas. Välillä satoi vettä, satoi luntakin, suli pois. Enimmäkseen pilvisen harmaata, mutta joskus kauniita ruskotuksia.

Käynti Sanginjoella ja Lemmenpolulla

 

Sanginjoella käytiin Retkipolun kanssa tammikuulla. Jäiset Lemmenpolut ja hiukka tammikuista aurinkoa.

 

Helmikuu 

 

Helmikuun aamu näytti värikästä raitaa. Taloja lämmitettiin, kun hetkellinen pakkanen saavutti, mutta Ruttis aisti hentoisen lämmön.

Hyvää Ystävänpäivää meille kaikille!

Palaan tänne takaisin II

Sainpa kokea myös tällaisia hetkiä Äkäslompolon reissulla.
Kuvat otti Tuulikki Korhonen

kuva Tuulikki Korhonen

 

Lapintiaisen hento olemus ei kyllä tuntunut kädellä, vain pienen nokan kosketus, kun siemenen nokkaisi  

kuva Tuulikki Korhonen

Kuukkelilla oli hiukan tiukempi ote sormenpäistä, mutta eivät ne kynnet kuitenkaan ihoon uponneet. Ruuan nappasi kevyesti, ei tuntu lainkaan, vaikka nokka onkin tukevampi kuin lapintiaisella.

Palaan tänne takaisin I

Yritin aloittaa uuden blogin ja aloitinkin, mutta en jotenkin osaa kirjoittaa sinne, kun tämä Pehmyt piirto tuntuu siltä oikealta.

Jos nyt aluksi laittelen hieman kuvia tältä vuodelta, vain kuvia. Jatkan sitten ajankohtaisimmilla aiheilla myöhemmin.

Aloitetaan helmikuusta ja pohjoisen kuvausreissusta, joka suuntautui Äkäslompoloon

Jossain Torniojoki varressa

Kuukkeli

Hömötiainen

Kuukkeli

Lapintiainen

Koskikara maisemassa

Helmikuussa käytiin myös Hailuodossa

Sitten kuvia kotirannoilta

Aurinkoa, lunta ja jäätynyt meri

Hailuodon Marjaniemi hohti jäistä kauneutta. Silloin, kun olen tuolla käynyt, niin on tuullut ja nytkin varustauduttiin kylmää viimaa varten. 

Kylmän näköisestä ilmeestään huolimatta rannalla viihtyi eikä hyinen tuuli riepotellut.

Jäätä, jäätä ja aina vain jäätä. Kyllä tuolla jossain myös sulaa löytyy, kulkeehan siellä laivareitti Oulun satamaan.

Alku viikosta puhalteli lämpimät tuuloset Norjasta ja Föhntuuli sulatti myös paksua jäänpintaa, josta näkyy jälkiä jäisellä merellä.

Törmättiin myös Jäämiehen jalanjälkiin, tästä hän on kulkenut. Jäämiehen vaeltelu rannalla ei ole jäänyt huomiota vaille, sillä kaiken ylle kohoava majakka vartio rantaa  hohtavan valkoisena.

Talvella, ainakin nyt, on majakan vaikutuspiirissä melko hiljaista, vaikka muutama muukin kulkija kameroineen oli tullut ikuistamaan Marjaniemen talvinäkymiä.

Punaiset mökit nukkuivat talviuntaan, keltasirkku parvi pyrähteli talojen ympärillä.

Rantavehnän keltaiset varret keinuivat tuulessa, ne eivät paljon suojaa anna, kun mereltä tuulee.

Nyt voisi olla aika hiukopalalle, mutta tämä meren tarjoama jäinen ratuleipä saa jäädä, ehkä se Jäämiehelle käy, muttei meille, kiitos vain :)

Aurinko jäi taaksemme, kun etäännyimme rannalta. 

Aurinko ja tuuli olivat kuorruttaneet hangen niin, että se oli hyvä kulkea.

Värit iltataivaan

Tänään saatiin aurinkoa

Aamulla hieman vaimeasti, kuin arkaillen, se paistoi oksiston takaa.

Värit voimistuivat ja pian saapuivat tilhet.

Koristeomenapuussa on vielä runsaasti marjoja, mutta ei ne näille töyhtöpäille kelpaa.
Rastaat niitä kävivät nokkimassa ja sinitiainenkin väliin nokallaan napauttaa.

Rusakko on kylläkin tallonut lunta puun luona ja sille pikku omput maistuisi, mutta nämä ovat liian korkealla.