Miten se sattuikin...

Että nyt, tasan vuosi sitten, olin kirjoittanut edellisen kerran tänne.

Jotenkin vain tuntui, että jos laittaisin hieman kuva kuulumisia ja yrittäisin elvyyttä tämän blogin.

Laitan vaikka näitä viimeisiä kuvia, joita tämän vuoden puolella olen ottanut. Kuvaan nykyisin enimmäkseen monivalotuksia, mutta toisinaan myös muunkinlaisata tulee ikuistettua.

Kuvia tammikuulta

Tammikuu oli kyllä säiden suhteen aika erikoinen, lauhaa, lumetonta, mutta jäätä piisas. Välillä satoi vettä, satoi luntakin, suli pois. Enimmäkseen pilvisen harmaata, mutta joskus kauniita ruskotuksia.

Käynti Sanginjoella ja Lemmenpolulla

 

Sanginjoella käytiin Retkipolun kanssa tammikuulla. Jäiset Lemmenpolut ja hiukka tammikuista aurinkoa.

 

Helmikuu 

 

Helmikuun aamu näytti värikästä raitaa. Taloja lämmitettiin, kun hetkellinen pakkanen saavutti, mutta Ruttis aisti hentoisen lämmön.

Hyvää Ystävänpäivää meille kaikille!

Pakkaslinnut

Kiteiden kirkkaus

Tänään on ollut sanoin kuvaamattoman upea päivä.
Tästä päivästä muistona hentoiset kiteet, joita oli kaikkialla, kuorruttaen maiseman valkoiseen pumpuliin.

Pastellin sävyjä

Auringon noustessa taivas verhoutuu kauniisiin pastellinsävyihin.
Älä katso aurinkoon, vaan katso taaksesi.

Horisontti melkein häipyy, lumi saa taivaan sävyt.

Meren jäätä peittää ohut lumikerros, jää on paksua, kun se kestää ajaa autolla.

Stora Enson savut ovat pakkasaamuna värjääntyneet hennoin sävyin.

Aurinko paistaa matalalta ja saa lyhkäisen kuvaajan varjon yltämään melkein horisonttiin asta.

Valon myötä

Pieniä poimintoja auringon näyttäytyessä.

Pieniä asioita, jotka talven hiljaisuudessa saavat suuria merkityksiä.

Pienetkin pääsevät huomion keskipisteeksi, kun kaikki ympäriltä katoaa, lumeen valkeaan.