Palaan tänne takaisin I

Yritin aloittaa uuden blogin ja aloitinkin, mutta en jotenkin osaa kirjoittaa sinne, kun tämä Pehmyt piirto tuntuu siltä oikealta.

Jos nyt aluksi laittelen hieman kuvia tältä vuodelta, vain kuvia. Jatkan sitten ajankohtaisimmilla aiheilla myöhemmin.

Aloitetaan helmikuusta ja pohjoisen kuvausreissusta, joka suuntautui Äkäslompoloon

Jossain Torniojoki varressa

Kuukkeli

Hömötiainen

Kuukkeli

Lapintiainen

Koskikara maisemassa

Helmikuussa käytiin myös Hailuodossa

Sitten kuvia kotirannoilta

Metsän siimeksessä

Aurinko paistoi ja se houkutteli luontoon, poikkesin lähimetsään. 

Näin keväällä on elämää, joka puolella ja vauhti kiihtyy, mitä lähemmäksi kesää saavutaan.

Aikani metsän varjoja tutkiesani, huomasin outoja olioita. Ne hyppivät yli mättäiden

läähättivät suut auki ja lipoivat kieltään.

Vilkaisin taakseni ja huomasin suuren pedon ryntäävän kohti, kita ammollaan. Hetken äimisteltyäni sain jalat alleni ja pakenin suopursu viidakosta.

Juoksin polkua pitkin. Edessäni näin valoa, joka pyörteen lailla imi eteenpäin. Valo läheni, värit voimistuivat, pelastus häämöttää aina vain lähempänä.

Lopulta saavuin rannalle ja edessäni aukeni huimaava värinäytelmä.

Voin huokaista helpotuksesta, selvisin. Ehkäpä metsä teki tepposet ja petoni olivat kuitenkin ihan lempeitä, pelottavasta ulkomuodostaan huolimatta.

Värit iltataivaan

Elokuun ilta pukeutuu seepiaan

Eilen, auringonlaskun aikaan, järvimaisema pukeutui seepiaan.
Mielenkiintoinen valo, jossa osallisena oli sadepilvet, jotka tummina rynnivät kohti laskevaa aurinkoa.

Sadepisarat imivät itseensä auringonsäteitä ja heijastivat ne takaisin seepian sävyissä.

Iltaruskon Satumaa

13.8 Joensuussa.
Päivällä Satumaa-risteily Pyhäselälle.

Illalla saimme sitten iloksemme satumaisen upean auringonlaskun tummien sadepilvien ryydittämänä. Iltaruskon Satumaa.

Uskomaton valo loihti vedestä Kultaisen virran, jonka yli johti puinen, harmaa silta.

Hiljaisena uinui asuinalue, tietämättömänä yläpuolellaan tapahtuvasta valonäytelmästä.

Kultainen kaari lepäsi korkealla kattojen yläpuolella.

Taivaanrannan kulta nousi ylös ja sekoittui tummiin sadepilviin.

Kuin savuvana, nousi vastarannalta sadepivi ja sai laskevan auringon kultaa reunoilleen. 

 

Pilvimassa vyöryi eteenpäin tuulen ajamana.
Ilmassa haistoi jo sateen.

Raskas massa tuntui vajoavan veteen.
Muhkean pilven perästä, saaren takaa, riensi vaaleanpunainen sade ja aallot vyöryivät rantahiekalle.

Painavan näköinen pilvi melkein yhtyi tummaan veteen.
Ensimmäiset pisarat saavuttivat rannan, nyt on aika siirtyä suojaan.

Superkuu oli ja meni

Odottelin hyvissä ajoin 10.8 sen superin esiintuloa.
Pilviä oli noususuunnassa, mutta kyllä se ilmaantuu.

Joitakin pilvenriekaleita seilasi kuun editse.

Se kipusi korkeammalle ja korkeammalle, yli tummuvan metsän.

 

Kurkisteli kirkkaana puiden oksiston lävitse

Järvellä huomasin, että putki valinta on väärä, sillä kuun hienot heijastukset eivät oikein sopineet superin kanssa samaan kuvaan, mutta toisaalta...

Laskeva aurinko loihti mielenkiintoisen näyn, joka antoi lohtua kuvauksiin :)

Lauantai-illan seesteisyyttä

Järvi muuttaa sävyjään taivasta mukaellen.
Soutelen hiljalleen pitkin järven rauhallista pintaa, odotan ja nautin hiljaisuudesta.

Yhtäkkiä kuin tyhjästä ilmestyy lentokone, joka lentää kohti auringonlaskua. Yli lentäessään se hohtaa ilta-auringossa aivan punaisena ja ohjaamossa istuu itse Punainen Paroni.

Lentokone ei häiritse rauhallista tunnelmaa vaan tuo siihen oman vivahteensa ja tunnelmansa.

 

Ainakin taivas tarjoilee

Lankalauantain tulet valaisivat taivaan.

Tunnelmointia auringonlaskun aikaan