Takapihan pienokaiset

Dokumentoivaa kuvaa takapihalta, jossa häärii monenmoista pienokaista.

Punarinnan poikanen makoilee maassa kasvuston suojassa. Välillä se levittää siipensä ja painuu ihan maata vasten. Jos se tulee häirityksi, niin lennähtää puiden varjoihin, jonkin ajan kuluttua palaa samoilla sijoilleen.

Koko luokassa jonkin verran kookkaampi mustarastaan poikanen taas lymyilee tuomipihlajan lehtien suojassa. Hyppelee oksalta toiselle ja nappaa välillä punaisen marjan suuhunsa.
Noilla tuomipihlajan marjoilla on hyvä menekki, tuskin kerkiävät punastua, kun jo jonkin siivekkään nieluun katoavat.

Tähän aikaan voi huomata erilaisten lintujen jälkikasvua, joista rastaat ja varpuset ovat hyvin edustettuja, harakan tenavat kookkaina tulevat kyllä huomattua. Oksien hähärässä vilahtelee punatulkun pulleita poikia sekä vikkeliä tiaisia, leppälinnun poikaset pyrähtelevät aikusten tapaan ja välillä vipeltävät sukkelaan pihassa liikkujan tieltä hämärän kätköihin.

Sinnitellen pakkasessa

Aamuhämärissä kävi  mustarastaan tie ruokinta paikalle. Olen kyllä ilahtunut nähdessäni  vierailijan, mutta samalla hieman pelottaa lintusen puolesta. Pakkasta on kuitenkin lähemmäs -20 astetta, miten käy, selviääkö taistelusta läpi talven.
En usko, että tämä on on ainoa, vaikkei niitä näe kuin yhden kerrallaan. Näyttäisi olevan nuori tai sitten ainakin naaras, pihassa on piipahtanut myös keltanokkainen uros.

Napotus kuva

Käytin koiraa aamusella ulkona, huomasin mustarastaan pensasaidan alla. Siinä se napotti paikoillaan, vaikka koiran kanssa käveltiin parin metrin päästä. Takaisin tullessa oli vielä siellä, äkkiä sisälle ja kamera käteen. Siellähän se, tonki pudonneita lehtiä.
Ajattelin, että on loukkaantunut, kun lähelle päästää, mutta kun mallina olisi pitänyt olla, niin pomppi aidan toiselle puolelle. Kiersin pihalle ja odotin, sieltähän se lehahti pölkylle istumaan.
Kuvia otin useampia, mutta kun jostakin innostuu, niin kaikki muu häipyy mielestä. Melkein kaikki kuvat olivat suttusia, säädöt ties mistä. Kuvaan manuaalisesti, joten kaikkia säätöjä ei muista laittaa kohdilleen.

Lintu oli ihan hyvissä voimissa, samoin sen kaksi kaveria, joiden kera se hääri pihassa hieman myöhemmin.

Täytyy ottaa kuva sieltä mistä sen saa

Miten se nyt on sellainen olo, että alkaa toistaan itseään näiden kohteiden osalta.
Täytyisi vaihtaa joskus hiukan maisemaa, mutta nyt pitää tyytyä tarkkailemaan pihapiiriä. Tänään siellä on tuntunut tapahtuvankin jotain.

Tämä on nyt ajankohtainen siivekäs ja täällä päin niitä nyt näkeekin , isoja parvia. Viime syksynä en nähnyt tilhijä laisinkaan.

Ja tämä pihlajanoksa tuntuu olevan suosittu tuolla lintu maailmassa. Alla istuu punatulkku poika samalla oksalla.

Punatulkku tyttö tyytyy istuksimaan hiukan syrjemmällä, sulattelemassa  syreenin siemeniä.

Mustarastaita on pihapiirissä ollut edellisvuosia enemmän, häärivät muiden rastaiden parvessa. Räkätit näyttivät olevan pihassa kunkun asemassa. Mustarastaat saivat kyytiä, jos uskalsivat liian lähelle pensaita ja marjoja, tyytyminen oli pudonneisiin.

Tämä ei kuulu joukkoon, mutta tuli kuin tilauksesta kuvattavaksi.

Vihdoinkin, sen kuvaan sain