Takapihan pienokaiset

Dokumentoivaa kuvaa takapihalta, jossa häärii monenmoista pienokaista.

Punarinnan poikanen makoilee maassa kasvuston suojassa. Välillä se levittää siipensä ja painuu ihan maata vasten. Jos se tulee häirityksi, niin lennähtää puiden varjoihin, jonkin ajan kuluttua palaa samoilla sijoilleen.

Koko luokassa jonkin verran kookkaampi mustarastaan poikanen taas lymyilee tuomipihlajan lehtien suojassa. Hyppelee oksalta toiselle ja nappaa välillä punaisen marjan suuhunsa.
Noilla tuomipihlajan marjoilla on hyvä menekki, tuskin kerkiävät punastua, kun jo jonkin siivekkään nieluun katoavat.

Tähän aikaan voi huomata erilaisten lintujen jälkikasvua, joista rastaat ja varpuset ovat hyvin edustettuja, harakan tenavat kookkaina tulevat kyllä huomattua. Oksien hähärässä vilahtelee punatulkun pulleita poikia sekä vikkeliä tiaisia, leppälinnun poikaset pyrähtelevät aikusten tapaan ja välillä vipeltävät sukkelaan pihassa liikkujan tieltä hämärän kätköihin.

Joitain siivekkäitä

Mökkeilyn ohessa ehti hieman katsastamaan paikallista lintu tarjontaa.

Huhtikuun loppupuolella oli pakkasöitä ja se koitteli monia tulokkaita.
Rantasipit värjöttelivät rantakivellä ja harjoittelivat yhdellä jalalla seisontaa, hrrr-rr kun on kylmää.
Telkät taas uiskentelivat virtaavassa vedessä rinta rottingilla. Niitä ei kylmä vesi haitannut laisinkaan, sillä niillä oli kevättä sykkivä sydän ja taitavathan ne talvehtia hieman viileämmissä maisemissa, kuin nuo sipit.

Odottaakohan tämä kalalokki pariskunta tilaisuutta vallata mökkirannasta itselleen pesäpaikan, niin kuin viime kesänä. Jos niin käy, niin ei sitten ole paljon asiaa rannalle. Ovat sen verran ärhäköitä ja kutsuvat vielä koko suvun häätämään tunkeilijat pois, sen sai viime kesänä tuntea.

Kirjosieppo koiras oli tullut katsastamaan pesäpöntöt ja esitti hauskan lentonäytöksen. Tuota pönttöä oli sinitiaiset jo hieman siivoilleetkin.
Saas nähdä ketkä siinä loppuen lopuksi pesuettaan hoitavat.

Naakka pariskunta oli löytänyt yhteisen sävelen, vaikka tässä eri suuntaan katsotaankin.
Naakkojen touhuja oli mukava seurata ihan "oikeassa" luonnossa, sillä pieni yhdyskunta näitä persoonallisia lintuja asustaa vanhoissa kolopuissa, vanhan kanavan varrella.

Punarinta katselee ympärilleen etsivän näköisenä, jokahan ne muut ovat saapuneet.
No, kyllähän noita pikkaisia pyrähteli puiden suojissa. Lunta oli kuvanotto hetkellä  jonkin verran maassa, joten on vielä hyvin aikaa etsiä sopiva kumppani.

Iloiset keikuttelijat

Ritariksi aion

Minusta tulee ritariperhonen, jos ei...

 lintu nappaa.