Metsän siimeksessä

Aurinko paistoi ja se houkutteli luontoon, poikkesin lähimetsään. 

Näin keväällä on elämää, joka puolella ja vauhti kiihtyy, mitä lähemmäksi kesää saavutaan.

Aikani metsän varjoja tutkiesani, huomasin outoja olioita. Ne hyppivät yli mättäiden

läähättivät suut auki ja lipoivat kieltään.

Vilkaisin taakseni ja huomasin suuren pedon ryntäävän kohti, kita ammollaan. Hetken äimisteltyäni sain jalat alleni ja pakenin suopursu viidakosta.

Juoksin polkua pitkin. Edessäni näin valoa, joka pyörteen lailla imi eteenpäin. Valo läheni, värit voimistuivat, pelastus häämöttää aina vain lähempänä.

Lopulta saavuin rannalle ja edessäni aukeni huimaava värinäytelmä.

Voin huokaista helpotuksesta, selvisin. Ehkäpä metsä teki tepposet ja petoni olivat kuitenkin ihan lempeitä, pelottavasta ulkomuodostaan huolimatta.

Luontoa maalaten

 Joitakin metsäisiä kameramaalauksia, jotka voisivat olla...

 vaikkapa öljyväreillä maalattu...

tai vesiväreillä luotu impressionistinen maalaus...

tai pastellimaalaus metsän sisältä.

Tämäkin voisi olla vesiväri laveeraus. Kuva on otettu kynnöspellon pinnalla olevasta vesilätäköstä, johon ilta-aurinko paistaa.

Abstraktia tyyliä, voisi edustaa tämä maatilan rakennelmaa kuvaava kuva, joka on käännetty pystykuvaksi.

Abstrahointia taas voisi edustaa kuva pellonpintareilla olevista "traktorinmunista" .

Kaikki kuvat ovat aitoja kuvia tilanteista. Kontrasteja ja valöörejä lisätty, mutta muuten luomusti luonnosta kameralla maalaten.

Luovasti luonnossa

Neljän päivän luontokuvauskurssi on takanapäin ja olipa tosi mielenkiintoinen. Kuvattiin luovasti Kuusamon maisemissa ja opettajina toimivat Susanna Aarnio ja Paavo Hamunen, opittiin kameran käyttöä välineenä, kun haluaa tehdä luovaa jälkeä maalaten.

Nyt sitten anttia pitää kehitellä itsensä näköiseksi ja perehtyä digikameran mahdollisuuksiin.

Kokosin alle joitakin aikaan saannoksiani kurssilta, joka oli kuvaussäiden ja paikkojenkin suhteen luova ja inspiroiva. Oli mahdotonta lumi/räntäsadetta, auringonpaistetta, Kuusamolle tyypillisiä talvilintujakin päästiin kuvaamaan lähietäisyydeltä.

Räntäsateesta saivat kaikki osansa. Vaikutelmaa olen hieman lisännyt pienellä kameran liikkeellä. Sade oli rauhallista, ei tuullut, mutta kasteli kylläkin, niin kuvausvälineet kuin kuvaajat.
Paluumatka Oulangan kansallispuistosta oli ikimuistoinen ja se ryyditti mukavasti päivänantia.

Kuusamon kosket ovat kuvauksellisia, kuin myös veikeät koskikarat. Koskea luovasti läheltä ja karaa makrolla.
Oltiin jo paluumatkalla kotia kohti, kun vielä poikettiin katsomaan karoja, jotka muuten hääräsivät pesäpuuhissa. Sattui olemaan 100mm makro kamerassa ja sillä sitten kuvamaan lintuja. Linnut olivat luottavaisia ja tämä niiailija tuli melko lähelle. Ei kuitenkaan näin luottavainen ollut mitä kuva antaa ymmärtää, kuvaa olen rajannut.

 

Toinen luottavainen ja utelias, Kuusamolle tyypillinen lintu on kuukkeli, jota käytiin tapaamassa. Joitakin yksilöitä tuli kärkkymään syötävää ja sitähän ne saivat. Kävivät hakemassa jauhelihaa kädestä ja eivät vain napanneet, vaan istuivat tovin kuvattavina.
Lintuja pyrin vielä kuvaamaan ihan realistisesti, mutta maisema ja muu luonto taipuu jo jotenkin luovaan muotoon.

Yökuvaustakin käytiin kokeilemassa, että miten se taipuu kameralla maalattavaksi.
Kuvassa hohtaa Rukan valot ja muutenkin on urbaania luontoa näkyvissä, liikennemerkkejä ja sähköjohtoja.

Hyvä kurssi ja antoisa,  niin sisällön kuin ilmapiirin puolesta. Sai varmuutta kuvata maalaten, mukavia uusia kuvaajatuttuja ja tietenkin ihana kuvausympäristö, lumisateessa tosi inspiroiva.

Taivaallinen valoshow

Olihan se, tiistain ja keskiviikon välisenä yönä, melkoinen valoshow.
Revontuli hälyttimet piippasivat jatkuvasti, aurinko lähetti tuuliaan ja kymmenen vuoden suurin reposten juoksu oli tulollaan. Olihan sitä koko vuosi odotettukin.

Kamerat, akut ja kahvia mukaan, sillä tarkoitus oli viipyä pitempäänkin yön pimeydessä, jota revontulet valoillaan kirkastaisivat. Sellainen oli toivomus ja sehän me myös nähtiin, reissu venyi aamutunneille asti.

Nähtiin peräti kaksi koronaa, ensimmäinen oli kymmenen jälkeen, kun kyykittiin merenrannalla ruokojen seassa. Välillä piti laittaa kylmälle alustalle vaaka-asento, jotta sai ainakin jonkinlaisen muiston yläpuolella tapahtuvasti esityksestä.

Varttia vaille kaksitoista oli siirrytty ruovikosta avarammalle rannalle, jota peitti jäinen hiekkaranta ja näkymä aavalle jään peittämälle merelle. Täällä ikuistettiin se toinen huikeampi korona.

Taivaanvaliakat loimusivat koko yön, vaihtaen muotoaan, välillä hiipuen ja sitten leimahtaen uuteen loistoon.

Koko talvi meni tätä esitystä odottaessa ja kyllä hyvää kannattakin odottaa:)

Kevät kiirehtii vauhdilla

Lämpimien säiden edesauttamana merenjäästä on muodostunut suuren suuri luistinrata. Lumet ovat sulaneet ja yöpakkaset ovat jäädyttäneet sulavedet.
Jäänpinta on nyt sileää, vahvaa ja mikä parhainta luistelijoille, ei kuoppia eikä railoja näkyvissä.

Nuoret ainakin osaavat nauttia ilmaisista talven lahjoista.

Harmaalokit kirkuvat korkealla taivaan sinessä, aurinko paistaa ja se tekee hyvää, pitkän pimeän talven jälkeen. Talvi ei niinkään pitkä ollut, mutta se pimeys.
Nyt on aika valon ja ilon.

Kevään riemuista osaa nauttia myös perheen lemmikki. Virtaava vesi houkuttelee kastamaan talvitassut veteen, talviturkki sitten heitetään myöhemmin.

Vielä ei ole aika kevättulvien, mutta virtaavissa kohdissa vedet juoksevat iloisesti kevät auringossa, kuin varaslähtönä kesään. Kuka niitä virtoja estää voi.

Tiheinkin metsä herää auringon valosta säihkymään. Naavaiset oksat koukistuvat kuin kutsuun, tule valo, tule lämpö.

Ja valo tulee, lämmittää kevyesti vanhan männyn kaarta, elämä virtaa kuoren alla, metsän vanhat ja nuoret hymyilevät.

Virta laskostaa vesiään.