Nyt se on sitten ripustettu

Valokuvanäyttely Inarin Siidaan. " Vuonon kahdet kasvot " on yhteisnäyttely Tuulikki Korhosen kanssa ja kestää syyskuun 20. asti. Jos nyt kesän aikana reissaatte pohjoisessa, niin käykääpä katsastamassa.

Esillä on perinteistä kuvaa ja sitten luovaa kuvausta.

Erikoissuunnittelija Pasi Nivasalo huolehti ripustuksessa, kun oltiin saatu töiden järjestys suunniteltua.

Perinteiset kuvat on nyt omalla käytävällään valmiina ja sitten siirryttiin toiselle käytävälle, johon ripustettiin luovaa kuvausta.

 Menneisyyden meri ja Aaltojen kalastaja ovat allekirjoittaneen.

Tässä kaksi työtä Tuulikki Korhoselta, Simpukan muoto ja Heinät heiluu tuulessa.

Vielä viimeiset trimmaukset ja sitten on kuvat ripustettu.

Mennentullen kuvattiin ja tietenkin luovasti luovien eteenpäin :)

Saariselällä mennessä kohdattiin yksinäinen poro räntäsateessa.

Tullessa pysähdyttiin Utsjoella, kuvaten räntäsateessa Kirkkotupia.

Sanaharkkaa ja veden kuohuja

Variksilla ja kalalokeilla oli hieman kinaa kalaperkkeistä mökkirannassa Vapun alla.
Kalalokki pariskunta oli taas tullut odottamaan otollista aikaa pesiä rannalla ja niille laitettiin päivittäin kala-ateria. Varikset olivat kärkkäitä ja ahneita vaivattomalle tarjonnalle, mutta kalalokki kävi rohkeasti rosvoilian kimppuun. Monesti ne saikin tunkeilijan poistumaan, mutta eivät varikset helpolla luovuttaneet, vaan jatkoivat rosvoilua vuoronperään.

 

 

Vappuaattona sitten herättiin ihan satumaiseen maisemaan. Lunta oli yön aikana satanut n.20cm ja se oli kuorruttanut puiden oksat kauniisti. Lapset tekivät mökkirantaan lumiukon, sillä sää oli kuitenkin hieman plussalla ja lumi nuoskaisen märkää.

Iltapäivään mennessä maisema näytti sitten tältä. Lumet olivat sulaneet ja lumiukko niiden myötä.

 

Käytiin aattona myös katsomassa lapsenlasten kanssa Korkeakosken kuohuja, mutta vain ylätasanteelta.

 Alas johti aika jyrkät portaat ja näyttivät tosi liukkailta, joten jätettiin moinen urheilu väliin.

Olihan noissa kuohuissa muutenkin katsomista ja veden pauhina oli valtaisaa.
Nuorinta alkoi pelottamaan moinen ärjyntä ja veden määrä. Olisiko huomannut saman, minkä kamerakin tallensi, eikös näytä aivan siltä, kuin joku tuolta veden tyrskyistä katselisi?

Metsän siimeksessä

Aurinko paistoi ja se houkutteli luontoon, poikkesin lähimetsään. 

Näin keväällä on elämää, joka puolella ja vauhti kiihtyy, mitä lähemmäksi kesää saavutaan.

Aikani metsän varjoja tutkiesani, huomasin outoja olioita. Ne hyppivät yli mättäiden

läähättivät suut auki ja lipoivat kieltään.

Vilkaisin taakseni ja huomasin suuren pedon ryntäävän kohti, kita ammollaan. Hetken äimisteltyäni sain jalat alleni ja pakenin suopursu viidakosta.

Juoksin polkua pitkin. Edessäni näin valoa, joka pyörteen lailla imi eteenpäin. Valo läheni, värit voimistuivat, pelastus häämöttää aina vain lähempänä.

Lopulta saavuin rannalle ja edessäni aukeni huimaava värinäytelmä.

Voin huokaista helpotuksesta, selvisin. Ehkäpä metsä teki tepposet ja petoni olivat kuitenkin ihan lempeitä, pelottavasta ulkomuodostaan huolimatta.

Luontoa maalaten

 Joitakin metsäisiä kameramaalauksia, jotka voisivat olla...

 vaikkapa öljyväreillä maalattu...

tai vesiväreillä luotu impressionistinen maalaus...

tai pastellimaalaus metsän sisältä.

Tämäkin voisi olla vesiväri laveeraus. Kuva on otettu kynnöspellon pinnalla olevasta vesilätäköstä, johon ilta-aurinko paistaa.

Abstraktia tyyliä, voisi edustaa tämä maatilan rakennelmaa kuvaava kuva, joka on käännetty pystykuvaksi.

Abstrahointia taas voisi edustaa kuva pellonpintareilla olevista "traktorinmunista" .

Kaikki kuvat ovat aitoja kuvia tilanteista. Kontrasteja ja valöörejä lisätty, mutta muuten luomusti luonnosta kameralla maalaten.

Luovasti luonnossa

Neljän päivän luontokuvauskurssi on takanapäin ja olipa tosi mielenkiintoinen. Kuvattiin luovasti Kuusamon maisemissa ja opettajina toimivat Susanna Aarnio ja Paavo Hamunen, opittiin kameran käyttöä välineenä, kun haluaa tehdä luovaa jälkeä maalaten.

Nyt sitten anttia pitää kehitellä itsensä näköiseksi ja perehtyä digikameran mahdollisuuksiin.

Kokosin alle joitakin aikaan saannoksiani kurssilta, joka oli kuvaussäiden ja paikkojenkin suhteen luova ja inspiroiva. Oli mahdotonta lumi/räntäsadetta, auringonpaistetta, Kuusamolle tyypillisiä talvilintujakin päästiin kuvaamaan lähietäisyydeltä.

Räntäsateesta saivat kaikki osansa. Vaikutelmaa olen hieman lisännyt pienellä kameran liikkeellä. Sade oli rauhallista, ei tuullut, mutta kasteli kylläkin, niin kuvausvälineet kuin kuvaajat.
Paluumatka Oulangan kansallispuistosta oli ikimuistoinen ja se ryyditti mukavasti päivänantia.

Kuusamon kosket ovat kuvauksellisia, kuin myös veikeät koskikarat. Koskea luovasti läheltä ja karaa makrolla.
Oltiin jo paluumatkalla kotia kohti, kun vielä poikettiin katsomaan karoja, jotka muuten hääräsivät pesäpuuhissa. Sattui olemaan 100mm makro kamerassa ja sillä sitten kuvamaan lintuja. Linnut olivat luottavaisia ja tämä niiailija tuli melko lähelle. Ei kuitenkaan näin luottavainen ollut mitä kuva antaa ymmärtää, kuvaa olen rajannut.

 

Toinen luottavainen ja utelias, Kuusamolle tyypillinen lintu on kuukkeli, jota käytiin tapaamassa. Joitakin yksilöitä tuli kärkkymään syötävää ja sitähän ne saivat. Kävivät hakemassa jauhelihaa kädestä ja eivät vain napanneet, vaan istuivat tovin kuvattavina.
Lintuja pyrin vielä kuvaamaan ihan realistisesti, mutta maisema ja muu luonto taipuu jo jotenkin luovaan muotoon.

Yökuvaustakin käytiin kokeilemassa, että miten se taipuu kameralla maalattavaksi.
Kuvassa hohtaa Rukan valot ja muutenkin on urbaania luontoa näkyvissä, liikennemerkkejä ja sähköjohtoja.

Hyvä kurssi ja antoisa,  niin sisällön kuin ilmapiirin puolesta. Sai varmuutta kuvata maalaten, mukavia uusia kuvaajatuttuja ja tietenkin ihana kuvausympäristö, lumisateessa tosi inspiroiva.