Taivas itkee sadoin pisaroin

Mutta sateen jälkeen poutapilvet valloittaa maan.

 

Kuvia heinäkuulta

Lautiosaaressa, Keminmaalla, kuvailin vanhoja taloja, siltoja ja kaivoja. Niin, ja tulihan ne kirkotkin kuvattua Kemijoen varressa. Kaksi kirkkoa, vanhemmasta ja matalammasta näkyy vain kattoa uudemman kirkon edessä.

Rovaniemellä kuvailin siltoja ja Ounasrinteen metsäpolkuja. Arktikum on hieno paikka ja sieltä pari kuvaa. Enemmän arvoinen on, mutta kun oli niin kiirus, sitten seuraavalla kerralla.

 

Oulunsalossa kävin muutamat perhoskuvat nappaamassa, muuten tuli siellä kuvattua lähinnä omassa puutarhassa.

Ehdinpä vielä heinäkuussa Maaninkajärveä kuvaamaan. 

Illalla pilvet värjäsivät järvenpintaa pinkillä ja aamulla sumu velloi järvellä, häivyttäen saaret ja vastarannan.

Nyt se on sitten ripustettu

Valokuvanäyttely Inarin Siidaan. " Vuonon kahdet kasvot " on yhteisnäyttely Tuulikki Korhosen kanssa ja kestää syyskuun 20. asti. Jos nyt kesän aikana reissaatte pohjoisessa, niin käykääpä katsastamassa.

Esillä on perinteistä kuvaa ja sitten luovaa kuvausta.

Erikoissuunnittelija Pasi Nivasalo huolehti ripustuksessa, kun oltiin saatu töiden järjestys suunniteltua.

Perinteiset kuvat on nyt omalla käytävällään valmiina ja sitten siirryttiin toiselle käytävälle, johon ripustettiin luovaa kuvausta.

 Menneisyyden meri ja Aaltojen kalastaja ovat allekirjoittaneen.

Tässä kaksi työtä Tuulikki Korhoselta, Simpukan muoto ja Heinät heiluu tuulessa.

Vielä viimeiset trimmaukset ja sitten on kuvat ripustettu.

Mennentullen kuvattiin ja tietenkin luovasti luovien eteenpäin :)

Saariselällä mennessä kohdattiin yksinäinen poro räntäsateessa.

Tullessa pysähdyttiin Utsjoella, kuvaten räntäsateessa Kirkkotupia.

Sanaharkkaa ja veden kuohuja

Variksilla ja kalalokeilla oli hieman kinaa kalaperkkeistä mökkirannassa Vapun alla.
Kalalokki pariskunta oli taas tullut odottamaan otollista aikaa pesiä rannalla ja niille laitettiin päivittäin kala-ateria. Varikset olivat kärkkäitä ja ahneita vaivattomalle tarjonnalle, mutta kalalokki kävi rohkeasti rosvoilian kimppuun. Monesti ne saikin tunkeilijan poistumaan, mutta eivät varikset helpolla luovuttaneet, vaan jatkoivat rosvoilua vuoronperään.

 

 

Vappuaattona sitten herättiin ihan satumaiseen maisemaan. Lunta oli yön aikana satanut n.20cm ja se oli kuorruttanut puiden oksat kauniisti. Lapset tekivät mökkirantaan lumiukon, sillä sää oli kuitenkin hieman plussalla ja lumi nuoskaisen märkää.

Iltapäivään mennessä maisema näytti sitten tältä. Lumet olivat sulaneet ja lumiukko niiden myötä.

 

Käytiin aattona myös katsomassa lapsenlasten kanssa Korkeakosken kuohuja, mutta vain ylätasanteelta.

 Alas johti aika jyrkät portaat ja näyttivät tosi liukkailta, joten jätettiin moinen urheilu väliin.

Olihan noissa kuohuissa muutenkin katsomista ja veden pauhina oli valtaisaa.
Nuorinta alkoi pelottamaan moinen ärjyntä ja veden määrä. Olisiko huomannut saman, minkä kamerakin tallensi, eikös näytä aivan siltä, kuin joku tuolta veden tyrskyistä katselisi?

Metsän siimeksessä

Aurinko paistoi ja se houkutteli luontoon, poikkesin lähimetsään. 

Näin keväällä on elämää, joka puolella ja vauhti kiihtyy, mitä lähemmäksi kesää saavutaan.

Aikani metsän varjoja tutkiesani, huomasin outoja olioita. Ne hyppivät yli mättäiden

läähättivät suut auki ja lipoivat kieltään.

Vilkaisin taakseni ja huomasin suuren pedon ryntäävän kohti, kita ammollaan. Hetken äimisteltyäni sain jalat alleni ja pakenin suopursu viidakosta.

Juoksin polkua pitkin. Edessäni näin valoa, joka pyörteen lailla imi eteenpäin. Valo läheni, värit voimistuivat, pelastus häämöttää aina vain lähempänä.

Lopulta saavuin rannalle ja edessäni aukeni huimaava värinäytelmä.

Voin huokaista helpotuksesta, selvisin. Ehkäpä metsä teki tepposet ja petoni olivat kuitenkin ihan lempeitä, pelottavasta ulkomuodostaan huolimatta.