Runtelinharju

Tänään oli loistava ilma, aurinkoa ja sopivasti tuulta, jotta pienemmät itikat kyytiä saivat.
Aamulehdessä  uutinen kauniista luontokohteesta ja täytyihän se heti tuoreeltaan lähteä katsastamaan.

Tietä etsiessä putkahdettiin kalasatamaan Kellon Kiviniemessä. Eipä täälläkään ole tullut ennen käytyä.
Merta, veneitä, niitä katseltiin. Tuuli puhalsi mastoihin ja pani ne soimaan, sitä kuunneltiin.

Matka jatkui. Hieman kierreltiin sinne sun tänne, kun reitti ei ollut tuttu, mutta löydettiinhän me, Runtelinharjulle.
Harju nousee lähes tulkoon suoraan merenrannasta, no pienoinen tasamaa-alue välissä, mutta ei sitä harjulta katsottaessa huomaa. Harju on suojeltu, mutta aivan vieressä alkaa soranottoalueet.
Älä katso taaksepäin, vaan eteenpäin, missä meri häipyy horisonttiin ja ajatus saa siivet.

Pirunpeltoja, niitä oli vielä jäljellä. Kaikki ei ollut kadonnut koneiden ahnaisiin kitoihin.