Nyt on sitten pohjoisen reissu takanapäin ja aloitan kuvien postauksen viimeisestä päivästä, jolloin saatiin nauttia aivan mahtavasta näytelmästä. Pääosanesittäjinä nämä uljaat ilmojen kuninkaat, eikä yläpuolellamme liidellyt yksi kotka vaan peräti viisi, saattoi olla kyllä kuusikin. Niitä tuntui olevan ilmatila täynnä.
Välillä tuntui jotensakin ahdistavalta, kun pitkän putken kautta katseli kotkien kisailua melkein selällään maaten. Tuntui, että ne laskeutuivat aina vain alemmassa, sanoinkin Tuulikille, että tulevatkohan päälle, vakuutti, etteivät kiinni käy.
Tämä kotka oli ainakin rengastettu ja hieman vanhempi yksilö. Kantoi kynsissään kepakkoa ja välillä se oli nokassakin, lopulta pudotti sen alas.
Tuuli oli melkoinen ja kotkat liitelivät jyrkänteen yllä, pysyttelivät silloin tällöin melkein paikoillaan. Alapuolella oli pitkulaisia matalikkoja, joissa kirkui ja melskasi suuria lokkeja, mutta kotkat eivät olleet kiinnostuneita muista linnuista, niillä oli omat kujeet mielessä.
Kuvia otin kyllä melkoisesti, mutta ei ollut montakaan sellaista, joihin voisi olla tyytyväinen. Oli monta seikkaa, jotka vaikuttivat kuvien laatuun. Tuskin tuollaista kokemusta ihan joka reissulla tulee eteen, joten harmitus on kyllä suuri. Toisaalta, se näytelmä ja tunnelma oli niin mahtava, ettei siihen mitkään kuvat yllä.
Olisi ollut mahtavaa, jos kaikki kotkat olisi saanut yhtaikaa mahtumaan kuvaan.
Välillä nämä suuret linnut syöksyivät kieppuen alaspäin kuin hyrrät. Niiden törmäilyt yhteen näyttivät ihan leikkimieliseltä kisailulta.
Ehkäpä ensi vuonna palaamme samalle kallioiselle paikalle odottamaan uutta kohtaamista kuninkaiden kanssa.
