Kukkaniityn elämää

                              

                                                                                   

Kukkaniitty on kaunis katsella, mutta siellä vaanii menenlaiset vaarat. Ihminen on kulkiessaan turvassa, no jos ei oteta huomioon niitä punkkeja tai sitten joitain pistäviä, niin voimme rauhassa kulkea kukkia ihastellen. Öttiäisiä löytyy montaa sorttia myös sellaisia, jotka vaanivat muita öttiäisiä. Tälläiseen kyrmyyn törmäsin niityn reunassa. 

Petokärpänen nimeltään ja aika hurjan näköinen, pienoista pelkoa tuntien katselin tätä öttiäistä silmiin, kun tuo öttiäis kammo vielä on hiukka voimissaan.

Kukkaniityn elämä jatkuu toisessa luontokuvablogissani, täältä. Kaikki kuvat suurenevat klikatessa.

Öttiäis jahdissa

Juhannus meni vaihtelevissa merkeissä.
Öttiäiskuvaukseen sää oli aika tuulinen, mutta joitakin sain ikuistettua. Lajeja en oikein tunnista, mutta yritän selvittää, joten kaikkinainen apu olisi tarpeen.
Näitä kuvatessani innostuin ja samalla huomasin kuinka hyvää tekevä vaikutus tälläisella toiminnalla on. Inhoni kaikkea ryömivää ja matelevaa kohtaan laimeni melkoisesti.
Eräs bloggaaja kertoi kiittävänsä hyönteistä ja samanlainen tunne tuli, kun jotkut odottivat tai peräti asettuivat paremmin kuvattaviksi.


Olisiko kaskas, kauniit juhannus somisteet etujaloissa.
Varmennettu kaskaaksi.

Tätä en mene arvailemaankaan, mutta oli tosi hyvä kuvattava. Sain monta otosta, joista oli vaikea valita.
Irma tunnisti tämän petokärpäseksi.

Tämäkin on outo lentäväinen.
Gaia tunnisti tämän sylkikuoriaiseksi.

Pieni toukka touhusi ahkerasti korteiden lehdillä. Tämä oli niin suloinen, että kuvasin pitkään. En saanut kuitenkaan mieleistäni kuvaa aikaiseksi.
Irma arveli kyseessä olevan jonkin pistiäisen toukan.