Vihdoinkin, taviokuurnia

Moneen, moneen vuoteen en taviokuurnia ole nähnyt, mutta nyt lykästi.
Onneksi otin kameran mukaan, kun koiraa lähdin ulkoiluttamaan. Ja onneksi pihlajanmarjoja on niin paljon, että niitä on vielä taviokuurnillekin jäänyt.

Rastaat söivät osansa ja isot tilhiparvet ovat ahkeraan mutustelleet ja sitten nämä.
Taviokuurnat maastoutuvat hyvin marjojen joukkoon, en ensin huomannutkaan, kun istua kököttivät aloillaan.
Otin kuvia ensin kauempaa, mutta liikuin lähemmäksi ja olin melkein kosketus etäisyydellä ja ruokailu senkuin jatkui.

Uros on värikkäämpi ja kuvasinkin sitä melko paljon, mutta kotona kuvia katsoessani, niin tuon naaraan väritys miellytti kuitenkin enemmän. Linnun väritys ja ympäröivä syksyinen luonto, loi niin kauniit sävyt.

Siinä puun vieressä katsoessani, noita luottavaisia herkuttelijoita, tunsin lämmön, vaikka sormia paleli ja varpaitakin kylmyys hyysi.