Yötaivas tanssii

Nämä kuvat on otettu 7.10, kun revontulet näkyi kaikkialla Suomessa.

Liminganlahdelta se näytelmä alkoi

Sitten siirryttiin 20 km pohjoisemmaksi merenrantaa, jossa saatiin odotella pimeällä rannalla, ennen kuin alkoi tapahtumaan. Meri oli täysin tyyni ja odotettiin revontulien heijastuksia, saatiinhan niitä

Käytiin vielä katsastamassa Oulunsalon lauttaranta ja siellähän se tuulimylly pyöritti taivaantulia, niin että suihke kävi.

Poimintoja lokakuulta

Aina, kuin mahdollista täytyy hipsiä pihalle kuvaileen revontulia. Nämä nyt ovat aika laimeat, odotellaan parempia kuvaus öitä:)

Linnuillekin laittelin pähkinää ja auringonkukan siementä. Tietenkin oravat sen huomasivat ja ensimmäisenä päivänä oli melkoinen vilske, kun pähkinöitä piti kantaa pahanpäivän varalle kätköihin ympäri pihamaata.
Harakat tepastelivat sitten perässä ja napostelivat kätköjä minkä ehtivät.
Tinteille ja varpusille jäi ne autingonkukan siemenet. Täytyypä miettiä  uudestaan tuo ruokintapaikka, jotta linnuillekin jää pähkinöitä nokittavaksi.

Lokakuun aamut ovat jo pakkasaamuja , mutta kauniita sellaisia.

Ojanpohjan vesi jäätyy, muodostaa kauniita kuvioita ja mukavasti rapsahtaa rikki, kun sen päällä astelee. Se ratina täytyy välttämättä kokea :)

 Pakkanen ja vesi jäätyessään luovat taidetta. Irtonaisesta jääpalasta voi löytää vaikka jäiset kasvot.

Revontulia, onko niitä?

No, ei ainakaan tuona lauantai-iltana, kun lähdettiin vartavasten niitä kuvaamaan. Ei kyllä ollut kovin hyvät revontuli ennusteetkaan, mutta ajateltiin niiden tulevan näkyviin, ihan ajatuksen voimalla.

Meidän ajatuksilla ei kylläkään ollut loitsuvoimaa.

Kaupungin valot ja nuorten iltanuotion savut ainakin tallentui kuvaan.

Otavakin löytyi

Tuoltako niiden reposten pitäisi laukata näkyviin. Ei näy, ei, vaikka kuin silmät vettä valuen katselis.
Pakko se on uskoa ja painua pehkuihin, onhan kellokin jo yli puolen yön.

Majakka

Lokakuisessa metsässä loistaa pienoinen majakka, joka luo ympärilleen sadunhohtoisen maailman.

Sen löytää, kun katsoo.

Vihdoinkin, taviokuurnia

Moneen, moneen vuoteen en taviokuurnia ole nähnyt, mutta nyt lykästi.
Onneksi otin kameran mukaan, kun koiraa lähdin ulkoiluttamaan. Ja onneksi pihlajanmarjoja on niin paljon, että niitä on vielä taviokuurnillekin jäänyt.

Rastaat söivät osansa ja isot tilhiparvet ovat ahkeraan mutustelleet ja sitten nämä.
Taviokuurnat maastoutuvat hyvin marjojen joukkoon, en ensin huomannutkaan, kun istua kököttivät aloillaan.
Otin kuvia ensin kauempaa, mutta liikuin lähemmäksi ja olin melkein kosketus etäisyydellä ja ruokailu senkuin jatkui.

Uros on värikkäämpi ja kuvasinkin sitä melko paljon, mutta kotona kuvia katsoessani, niin tuon naaraan väritys miellytti kuitenkin enemmän. Linnun väritys ja ympäröivä syksyinen luonto, loi niin kauniit sävyt.

Siinä puun vieressä katsoessani, noita luottavaisia herkuttelijoita, tunsin lämmön, vaikka sormia paleli ja varpaitakin kylmyys hyysi.

Kesän lahja syksylle

Lahja, joka jäljelle jää.

Kaunista pintaa

Tilanne päivitys

Vaaran laki oli aamusella sumun peitossa, vettä tihuutti, mutta oli tyyntä.
Tarkoitus oli tänään ottaa makroja, vaan tulipa tupapäivä.
Välillä näytti valonkajastusta, jospa huomenna.

Yöllä oli kuutamo ja kuunsilta, yritin kuvaa ottaa, akku tyhjä
en viitsinyt vaihtaa.

Nämä tukkakoskelot (?) uiskenelivat aivan rannan tuntumassa, mökin edessä. Vaikka kuinka varovasti ikkunan aukaisin, niin johan ottivat välimatkaa. Ikkuna kiinni ja kohta olivat taas houkuttelemassa kuvan ottoon ja aina menin samaan lankaan.

Terveiset Inarista

Kohdalleni osui onnenpotku, viikko Inarissa, lähemmin Ukonjärvellä, joka kuuluu Inarinjärven vesistöön.
Isäntä kalastelee ja minä kiertelen pientä saarta kameran kera, mutta jospa saisin kuvia napattua laajemminkin.

Ukonjärvellä on runsaasti kiviä, niinkuin Inarinjärvellä muutenkin.
Vesi on mahdottoman kirkasta ja juoma kelpoista.

Ruska on mennyt tai sitten sitä ei liiemmin ole ollutkaan.
Onhan tuota väriä kuitenkin jonkun verran vielä jäljellä, nautitaan siitä.

Pari kuvaa vastapäisen saaren rannalta.

Nappailin kuvat heti saareen rantautumisen jälkeen, mutta jos tulee hyvät olosuhteet huomenna, niin täytyy kiertää saarta kameran kera.

Hienoja yksityiskohtia ainakin huomasin saaren rannoilla, kun verkot käytiin heittämässä.
Siis huomiseen;)