Veden pauhua

Koiteli kuohui ja vettä virtasi.
Veden pauhatessa ja vaahdotessa totesin: ei minusta koskien kuvaajaa tule. Näin rajussa vedessä on jotain todella suurta ja pelottavaa, jota en osaa lähestyä.

Suuret vesimassat vyöryvät vihaisesti eteenpäin, ne ovat tosi vihaisia ja tahtovat nielaista sinut.
Kummasti tuo jatkuva veden myllerrys myös lumoaa katsojansa ja silmä hakee jotain pysyvämpää.

Kallioiden koloissa kaaosmainen myllerrys hieman laantuu.
Veden läpi kuultavat kivet hehkuvat, veden liikehdintä on maltillisempaa ja se rauhoittaa.
Taidan pitää hiljaa vellovista vesistä, joiden väri- ja äänimaailma on säyseämpää.

Keväiset kosket ovat hienoja luonnon näytelmiä, mutta kohde täytyy tuntea omakseen, jotta sitä voi kuvata.
Kosket ovat jääneet vieraiksi ja pelottaviksikin, kyllä niistä kuitenkin muutama kuva pitää räpsäistä silloin tällöin, jospa vähitellen tutustutaan.

Sama kuvakulma, eri siivekäs

Laulurastas on aika varovainen lintu. Pää kääntyili koko ajan ja valpas katse tutkaili ympäristöä. Hyvin linnun väri sulautuu keväiseen heinikkoon.
Laulurastasta en ole kovin usein tavannut, tai sitten en vain ole kiinnittänyt huomiota.

Tämän linnun olen kyllä nähnyt lentelevän keväisin pienessä parvessa, mutta näin läheistä tuttavuutta en ole päässyt tekemään aiemmin.
Näitä pulmusia oli kolme ja seurailin niitä mökkitiellä muutaman satametriä. Välillä kipittivät hangella, napaten suuhunsa jotain, siirtyivät sitten tielle eteeni viipottamaan.
Viimeisessä mutkassa yksi nousi siivilleen ja muut perässä. Heittivät ilmasta tervehdyksen ja olivat poissa.

Joitain siivekkäitä

Mökkeilyn ohessa ehti hieman katsastamaan paikallista lintu tarjontaa.

Huhtikuun loppupuolella oli pakkasöitä ja se koitteli monia tulokkaita.
Rantasipit värjöttelivät rantakivellä ja harjoittelivat yhdellä jalalla seisontaa, hrrr-rr kun on kylmää.
Telkät taas uiskentelivat virtaavassa vedessä rinta rottingilla. Niitä ei kylmä vesi haitannut laisinkaan, sillä niillä oli kevättä sykkivä sydän ja taitavathan ne talvehtia hieman viileämmissä maisemissa, kuin nuo sipit.

Odottaakohan tämä kalalokki pariskunta tilaisuutta vallata mökkirannasta itselleen pesäpaikan, niin kuin viime kesänä. Jos niin käy, niin ei sitten ole paljon asiaa rannalle. Ovat sen verran ärhäköitä ja kutsuvat vielä koko suvun häätämään tunkeilijat pois, sen sai viime kesänä tuntea.

Kirjosieppo koiras oli tullut katsastamaan pesäpöntöt ja esitti hauskan lentonäytöksen. Tuota pönttöä oli sinitiaiset jo hieman siivoilleetkin.
Saas nähdä ketkä siinä loppuen lopuksi pesuettaan hoitavat.

Naakka pariskunta oli löytänyt yhteisen sävelen, vaikka tässä eri suuntaan katsotaankin.
Naakkojen touhuja oli mukava seurata ihan "oikeassa" luonnossa, sillä pieni yhdyskunta näitä persoonallisia lintuja asustaa vanhoissa kolopuissa, vanhan kanavan varrella.

Punarinta katselee ympärilleen etsivän näköisenä, jokahan ne muut ovat saapuneet.
No, kyllähän noita pikkaisia pyrähteli puiden suojissa. Lunta oli kuvanotto hetkellä  jonkin verran maassa, joten on vielä hyvin aikaa etsiä sopiva kumppani.

Hailee kuva peipposesta

Olin niin innoissani, kun takapihalla piipersi peipponen, pitihän se ikuistaa ja tänne tallentaa.

Eihän tämä mikään harvinaisuus tähän aikaan enään ole, mutta itselle iso ilo.

Tänään onkin lumet saaneet kyytiä. Yöllä sateli vettä ja päivällä oli lämmintä peräti +8, ei paistanut aurinko vaan oli sellainen suhmurainen.
Siis puolikuuta...

Kukkia kivellä

Kauniissa auringonpaisteessa paistatteli kallioilla kauniita jäkäläkukkia maanläheisin värein.

Näihin muotoihin viehättyy aina. Joskus ne loistavat kirkkaammin, vai tuntuuko se vain siltä.