Ilta Varanginvuonolla

Haaveeni toteutui.
Pääsin kuvailemaan Norjaan. Kiitos siitä kuuluu matkakumppanilleni, Tuulikille.
Matka kesti viikon verran ja oli täynnä upeita kokemuksia.

18.5 Jäämeren vuono näytti lempeät ja kauniit kasvonsa, kun ajelimme kohti Annijokea, Vestre Jakobselvia.

Veden pauhua

Koiteli kuohui ja vettä virtasi.
Veden pauhatessa ja vaahdotessa totesin: ei minusta koskien kuvaajaa tule. Näin rajussa vedessä on jotain todella suurta ja pelottavaa, jota en osaa lähestyä.

Suuret vesimassat vyöryvät vihaisesti eteenpäin, ne ovat tosi vihaisia ja tahtovat nielaista sinut.
Kummasti tuo jatkuva veden myllerrys myös lumoaa katsojansa ja silmä hakee jotain pysyvämpää.

Kallioiden koloissa kaaosmainen myllerrys hieman laantuu.
Veden läpi kuultavat kivet hehkuvat, veden liikehdintä on maltillisempaa ja se rauhoittaa.
Taidan pitää hiljaa vellovista vesistä, joiden väri- ja äänimaailma on säyseämpää.

Keväiset kosket ovat hienoja luonnon näytelmiä, mutta kohde täytyy tuntea omakseen, jotta sitä voi kuvata.
Kosket ovat jääneet vieraiksi ja pelottaviksikin, kyllä niistä kuitenkin muutama kuva pitää räpsäistä silloin tällöin, jospa vähitellen tutustutaan.

Kaislikon lumoa

Kaislikko elää vuodenaikojen mukaan, nyt siitä löytyy kaunista maalauksellisuutta. Veden liike, heijastukset ja alkava jäätyminen, ne luovat lumoavia muotoja ja vastakohtia.

Vesi vilvoittaa

Jään ja veden liitto

Talvi vielä viimeisillä voimillaan tarjosi järvelle kihloja, mutta surkeasti sulhasmiehen kävi. Ei tullut jäästä järven puolisoa, vaan kihlat valui velloviin vesiin.

Mustan virran värileikki

Veden veikeät värit

Kosken virtaava vesi voi tehdä monia kepposia, niinkuin nämäkin.