Iltapäivän pilvet

Oli sellainen tyyni hetki, aurinko paistoi, sitten tummat pilvet lähestyivät. Pian alkoikin tuulla ja hetkeä myöhemmin tuli vettä. Onneksi nämä on ohimeneviä ja taas järvi rauhoittui, mutta auringosta huolimatta sää oli kylmä.

Illalla, illalla

Iltarusko oli kyllä nyt aika vaisu. 

Odotin loistavaa spektaakkelia, niin kuin joitakin vuosia aiemmin vastaavissa olosuhteissa, mutta... Ei tule varmaan koskaan täysin samanlaisia tilanteita vastaa toistamiseen.

Silloin jäi hieman hampaankoloon ja ajattelin nyt, että voisin paikat ne kömmähdykset mitkä tein kuvien suhteen.

No nyt tuli tällaisia, mutta vaikka oli vaisu tuo väriloisto, niin en lakkaa ihastelemasta noita värejä, joita ilta loihtii järven pintaan.

Olen harrastanut kankaankudontaa ja tein raanuja omien väriyhdistelmien kera, nämä järven raidoitukset varmaan senkin vuoksi viehättävät.

Järven jäät liikahtivat

Jäät sitten tänään nytkähtivät pikkaisen rantaa kohden, kovan tuulen avustuksella. Nousivat voimalla rantaan kivien päälle. 

Aika paksulta jää näyttää, mutta kuitenkin se on niin haurasta.

Ei ole järvessä jäiden lähtö niin vauhdikasta kuin joissa.

Veneen mentävä paikka

Aika ahdas väylä veneelle oli Ukon ja Hämähäkkiniemen välissä. Virtauskin  melko voimakas, kun noiden kivien välistä puikattiin tulemaan.

Ei tuosta kovin isolla veneellä olisi päässytkään.
Järvellä ei koko aikana näkynyt veneitä, mutta tässä kohtaan tuli ensimmäinen  vastaan.
Tuo aita on jo Hämähäkkiniemen  puolella.

Hämähäkkiniemessä maaruskaa, kiviä ja mäntyjä niiden lomassa.

Niemi ojenteli itseään järvelle. Kuin hämähäkin jalat ikään, sen kivikot kurottelivat tuloksettomasti vastarantaa.

 

Tasaiselta kalliolta oli kaatunut suurehko mänty, joka paljasti kiemuraiset juurensa.  Tässä noiden mäntyjen kasvun salaisuus paljastuu.

Juuret levittäytyvät pitkin kallion pintaa ja hakeutuvat vaakatasossa pitkälle, etsien maata, jotta saisivat hiukankin ravinteita ja kiinnitymisalustaa.

Mänty on kuin Lapin ihminen, vähään tyytyväinen karujen olosuhteiden kasvatti.

Tänään sitten kotiin. Inarin postaukset loppuvat samalla tältä erää tähän.

Liikkuuko se, ei kai

Suuri, oudon mallinen tumma möhkäle kiinnitti huomion. Se näytti ihan joltain oliolta, joka kyyristeli saaren edustalla.
Hahmo pisti mielikuvituksen liikkeelle, aika erikoinen muodostelma.

Suuri kivi tai voisiko sanoa, pieni kallio, siinä jökötti. Lähempää katsoen sen erikoiset piirteet saivat lisä muotoja ja suurihan se oli.

Kiviolio takaapäin nähtynä.
Möhkäle näyttää etenevän, vaikka minkäänlaista liikettä ei näkynyt, jos ei oteta lukuun tuulessa kevyesti heiluvaa kasvustoa, joka olion harteilla kasvoi.
Joskus varmasti tämänkin huipulla kasvaa känkkyräinen mänty, tiedä vaikka se on jo aloittanut huipun valloituksen.

Ukonjärven pienet yksinäiset

Näitä pieniä kalliosaaria oli siellä täällä ja  kiven muhkuroita lymyili salakavalasti veden alla. Kyllähän tuohon järveen mahtuu myös suurempiakin saaria, aika sokkeloiselta vaikutti.

Tänään oli sateista ja pilvistä, välillä aurinko hieman kuumotti pilven takaa. Minkähänlaisia kuvia olis taltioitunut aurinkoisella säällä.

Kyllä Ukonjärvi on kaunis ja salaperäinen, täällä olisi kiva vierailla joskus uudestaan.

Kaislikon lumoa

Kaislikko elää vuodenaikojen mukaan, nyt siitä löytyy kaunista maalauksellisuutta. Veden liike, heijastukset ja alkava jäätyminen, ne luovat lumoavia muotoja ja vastakohtia.

Tyyntä tuulessa

Iltarusko ja myrskyisät järven laineet yhdessä. Tässä yksi variaatio aiheesta.

Vuoden 2011 aloitus kesäisesti

Alotetaan  vuosi 2011 muistellen kaihoisasti kesää 2010. Kuva on mökkirannasta Maaninkajärveltä, loman aikana tuli seurattu järven vaihtelevia tunnelmia. Lisää kuvia Maaninkajärven rantamilta toisessa blogissani, löydät sen tuosta sivupalkista tai tästä linkistä www.tarjapaldanius.blogspot.com .

Vuosi alkoi ihan mukavassa säässä. Vain -8, suhmura on sää, mutta kesää kohti lähdettiin laskeutumaan.

Hetki