Veneen mentävä paikka

Aika ahdas väylä veneelle oli Ukon ja Hämähäkkiniemen välissä. Virtauskin  melko voimakas, kun noiden kivien välistä puikattiin tulemaan.

Ei tuosta kovin isolla veneellä olisi päässytkään.
Järvellä ei koko aikana näkynyt veneitä, mutta tässä kohtaan tuli ensimmäinen  vastaan.
Tuo aita on jo Hämähäkkiniemen  puolella.

Hämähäkkiniemessä maaruskaa, kiviä ja mäntyjä niiden lomassa.

Niemi ojenteli itseään järvelle. Kuin hämähäkin jalat ikään, sen kivikot kurottelivat tuloksettomasti vastarantaa.

 

Tasaiselta kalliolta oli kaatunut suurehko mänty, joka paljasti kiemuraiset juurensa.  Tässä noiden mäntyjen kasvun salaisuus paljastuu.

Juuret levittäytyvät pitkin kallion pintaa ja hakeutuvat vaakatasossa pitkälle, etsien maata, jotta saisivat hiukankin ravinteita ja kiinnitymisalustaa.

Mänty on kuin Lapin ihminen, vähään tyytyväinen karujen olosuhteiden kasvatti.

Tänään sitten kotiin. Inarin postaukset loppuvat samalla tältä erää tähän.

Ukonjärven pienet yksinäiset

Näitä pieniä kalliosaaria oli siellä täällä ja  kiven muhkuroita lymyili salakavalasti veden alla. Kyllähän tuohon järveen mahtuu myös suurempiakin saaria, aika sokkeloiselta vaikutti.

Tänään oli sateista ja pilvistä, välillä aurinko hieman kuumotti pilven takaa. Minkähänlaisia kuvia olis taltioitunut aurinkoisella säällä.

Kyllä Ukonjärvi on kaunis ja salaperäinen, täällä olisi kiva vierailla joskus uudestaan.

Ilta Varanginvuonolla

Haaveeni toteutui.
Pääsin kuvailemaan Norjaan. Kiitos siitä kuuluu matkakumppanilleni, Tuulikille.
Matka kesti viikon verran ja oli täynnä upeita kokemuksia.

18.5 Jäämeren vuono näytti lempeät ja kauniit kasvonsa, kun ajelimme kohti Annijokea, Vestre Jakobselvia.

Järven kolmet kasvot

Lauantaina 12.9, tuuli koko päivän.
Maaninkajärvellä juoksenteli lampaita, eivät kovin puhtoisia, olivat reisussa hiukan rähjääntyneet. Liekkö kateus vaivannut koko järveä, kun oli vihreän levän kattama.

Kita auki ahneet aallot ryntäsivät kohti rantaa.





Välillä järvi keräsi voimiaan ja





uusi ryntäys.





Illalla paistoi jo aurinko ja vesi oli tyyntynyt heikoksi väreilyksi.





Seuraava aamu valkeni, mutta tienoon kattoi vankka sumu, taivas oli niellyt järven. Sumu alkoi hälveneen pitkälti lähellä puolta päivää. Aurinko sai vallan ja lämmitti kuin joskus heinäkuisena päivänä.