Sinitiaisen ruokailut

Eipä päivä paista, eikä kuu kumota!

Sinitiaiset ovat ahkeria talipötkön nakuttajia. Noita sinttuja on muutenkin enemmistönä tiaisten joukossa ja vähän näkyy sitä perustiaista eli talitiaista.
Talipallot eivät ole kovin suosittuja, joten niitä menee nyt vähän, mutta annas olla kun aurinko alkaa lämmittämään pallon kylkeä, niin kyllä maistuu.

Tungosta kupilla

Piti laittaa tämä ruokailu kuva. Tilhet palasivat vielä iltapäivän kuluessa ja laskeutuivat puusta alas.
Näillä kyllä sopua riittää, monet pienemmät nahistelevat keskenään, vaikka olisi väljempääkin.

Salmonella leviää helposti tämänkaltaisen ruokintapaikan välityksellä, mutta tarkkailen päivittäin "kippoa" ja siivoan tarvittaessa. Tarjottavaa menee jonkun verran hukkaan sen mössön mukana, mutta eipä ainakaan vielä ole sairaita urpiaisiakaan näkynyt. Varmasti paikan pysymisenä siistinä on avuksi sekin, että lintuja on runsaasti, ne eivät jää syömään paikalleen, vaan nappaavat evään mukaansa.

Tunnelmapaloja tilhestä

 

Lunta tulla tupsuttaa

Tänään sitten satelee lunta, mutta hyörinä jatkuu. Muutaman kerran olen käynyt lunta kopistelemassa ruokintapaikalta, mutta ainakin urpiaiset ovat niin touhukkaita, että etsivät lumenkin alta.

Tilhetkin pistäytyivät katsastamassa löytyykö evästä, eivät kyllä kauaa viihtyneet.

Huomattu on

Nimittäin tämä fasaanikukko sembrassa.

Enpä varsinaisesti mihinkään tiettyyn aikaan lintuja bongaillut pihalta, vaikka kyllä ne saivat pään pyörälle.

Yritä nyt siinä ruokaa laitella, kun tilhiparvi rynnisti pihaan. Niitä tuntui olevan joka paikassa.
Kävivät urpiaisten ruoka-apajille sekä siihen orapihlajaan, jossa se yksinäinen tilhi istuksi useampana päivä ja naposteli marjoja. Tuli mieleen sitä parvea katsellessa, että kun eilen lähti, niin kävi kaverit hakemassa.
Isäntä meinas, että ainakin 50 oli marjojen kimpussa, hiukan epäilin, mutta muut puut mukaan lukien hyvinkin.

Urpiaisia oli ainakin kolmisen kymmentä saman aikaisesti tilhien kanssa, sintut, tintit ja pikkuvarpuset siihen päälle sekä jokunen viherpeippo ja keltasirkku. Keltasirkkuja istui naapurin puolella parissa koivussa useamman kymmenen siivekkään voimin. En laskenut, sillä olin tuosta lintujen määrästä jo sekaisin.

Houkuttelin tyttöä kuvaamaan, kun itse en sillä hetkellä päässyt. Sitten kun piha jo hiljeni, kävin katsastamassa kameran kera tilhien taakseen jättämää sotkua, niin tuon fasaanikukon huomasin piilottelemassa oksistossa.