Joulukuiset kuvat

 Kuukausi meni melkein lumettomasti.

Puiden oksat olivat tummia ja paljaita lumesta ja kuurasta.

Kun lähestyttiin joulua, niin taivas aukaisi portinsa ja pudotti valkean lahjan ja kylmänkin.

Virtaavat vedet jäätyivät ja peittyivät neitseelliseen valkeaan.

 Rantapusikkokin muuttui sadun ihmemaaksi.

 

Oksat saivat lunta ja pakkanen kiristi nukkuvaa luontoa.

Joulu meni ja luminen kauneus, nyt odotellaan vuotta 2015 vesisateessa.

Kaikille teille Hyvää ja Onnekasta Uutta Vuotta!

Valoisaa, hetken aikaa

Ruskolankoski, ainoa koski, joka on kävelymatkan päässä.
Vielä oli vettä ja sulaa. Kohta jäätyy, mutta jos vettä riittää, niin saattaa pieni sula säilyä kovienkin pakkasten jäljiltä.

Tuota valoa lähdin metsästämään. Valoa, joka oli niin viettelevän herkkä, suorastaan yltäkylläisen kaunis. Siltä se tuntui, kauan jatkuneen hämäryyden jälkeen.

Valoisa, yksinäinen, pilvikin houkutteli kuvamaan  Astelin vastasataneessa lumessa ja nautin näkymästä, miten voikin olla kaunista, hiljaista. Lähellä pärähtävä moottorisahan ääni rikkoi idyllin. Yritin olla kuuntelematta ja keskityin nauttimaan talven tunnusta.

Valo hiipui pian taivaalta, mutta lumi hohti uutukaisen valkoisena, neitseellisen kauniina. Sanomattakin on selvää, että talven luminen kauneus viehättää.
Lumen painosta kaareutuvat oksat luovat holvikaaria, joiden alta voi kulkea valkeaan unelmaan. Mutta vielä ei ole holvien aika, ehkä myöhemmin, kun lunta tulee riittävästi.

Tätä kuvaa ottaessani satoi jo vettä. Olen tyytyväinen, että ehdin tallentaa muutaman kuvan lumesta ja valosta.

Päivä antoi, mitä aamu lupasi :)