Joulukuiset kuvat

 Kuukausi meni melkein lumettomasti.

Puiden oksat olivat tummia ja paljaita lumesta ja kuurasta.

Kun lähestyttiin joulua, niin taivas aukaisi portinsa ja pudotti valkean lahjan ja kylmänkin.

Virtaavat vedet jäätyivät ja peittyivät neitseelliseen valkeaan.

 Rantapusikkokin muuttui sadun ihmemaaksi.

 

Oksat saivat lunta ja pakkanen kiristi nukkuvaa luontoa.

Joulu meni ja luminen kauneus, nyt odotellaan vuotta 2015 vesisateessa.

Kaikille teille Hyvää ja Onnekasta Uutta Vuotta!

Valoisaa, hetken aikaa

Ruskolankoski, ainoa koski, joka on kävelymatkan päässä.
Vielä oli vettä ja sulaa. Kohta jäätyy, mutta jos vettä riittää, niin saattaa pieni sula säilyä kovienkin pakkasten jäljiltä.

Tuota valoa lähdin metsästämään. Valoa, joka oli niin viettelevän herkkä, suorastaan yltäkylläisen kaunis. Siltä se tuntui, kauan jatkuneen hämäryyden jälkeen.

Valoisa, yksinäinen, pilvikin houkutteli kuvamaan  Astelin vastasataneessa lumessa ja nautin näkymästä, miten voikin olla kaunista, hiljaista. Lähellä pärähtävä moottorisahan ääni rikkoi idyllin. Yritin olla kuuntelematta ja keskityin nauttimaan talven tunnusta.

Valo hiipui pian taivaalta, mutta lumi hohti uutukaisen valkoisena, neitseellisen kauniina. Sanomattakin on selvää, että talven luminen kauneus viehättää.
Lumen painosta kaareutuvat oksat luovat holvikaaria, joiden alta voi kulkea valkeaan unelmaan. Mutta vielä ei ole holvien aika, ehkä myöhemmin, kun lunta tulee riittävästi.

Tätä kuvaa ottaessani satoi jo vettä. Olen tyytyväinen, että ehdin tallentaa muutaman kuvan lumesta ja valosta.

Päivä antoi, mitä aamu lupasi :)

Aurinkoa ja lämmintäkin, mutta...

Lunta vielä tosi paljon ja luonnossa ei paljon liikahda eikä liiku.

Nyt vain sitten odotellaan sitä kevään huippuhetkeä, jolloin lumet virtaa valtoimenaan ja maa viheriöi.

Kaunis pakkaspäivä

Kuvat on otettu taskuun mahtuvalla.
Kävin kaupungissa ja muistin, että on pikkuinen mukana. Muutaman kuvan nappasin, huomasin samalla, että voishan sitä useammin poiketa tuonne keskustaan, kyllä sieltä kaunista luontoa löytyy. Laitetaanpa mietintään.
Näkymä on Oulun torilta Pikisaareen päin.

Nämä taivaan sävyt kuuluvat halolle, joka loisti sateenkaaren väreissä molemmin puolin aurinkoa.

 

Nuo halot olivat tosi upeat kun katseli bussin ikkunasta. Ei ollut muuta kuin aakeaa peltoa ja huurteiset puut ja halot loisti horisontissa esteistä vapaana.
Tämän kuvan pikkuisella nappasin, kun jäin autosta pois. Kyllähän nuo nyt haloiksi erottaa, vaikka kuva onkin heikko.

En ole tuollaisia ennen nähnyt, joskus kesällä sellaisen ympyrä kehän auringon ympärillä, mutta se hohti vain vaaleuttaan.

Lumituisku muovaili

Oliskohan aihetta kivuta katolle ja pudottaa lumet alas, vai tulisko tuo ihan itsestään. Kovin on ylitse pursuavaista.

Eilen tuli kuivaa lunta ja tuuli, senhän tietää mitä siitä tulee, ainakin hauskoja muotoja katon räystäälle.

Kiteitä pakkaslumessa

Hiljainen, luminen metsä

Oksille kerääntynyt lumi muodostaa pehmeä reunaisia kurkistusaukkoja, joista voi tähyillä talvista metsää.

Yksinäinen kuivunut lehti on jäänyt muistuttamaan eletystä kesästä. Silmuissa uinuu uusi kesä.

Oksankäppyrä on muodostanut keinuvan kehdon, johon lumen on hyvä asettua. Luonto luo lumeen muotoja, joista mielikuvituksella voimme loihtia hiljaiseen metsään talvista elämää.

Onko siinä uupunut tonttu, joka kotimatkallaan lepuuttaa väsyneitä jalkojaan.
Ja kehto heiluu hiljaa.

Niin harmaata ja hiljaista

Järviruoko seisoo jämäkkänä heinikon takana talvipuvussaan. Mikään ei liikahda...

ei edes heinikko, joka melkein häipyy talvi päivän harmauteen ja kaiken kattavaan lumeen.

Hiljaista on, mutta kyllä tuolta hangen alta elämääkin löytyy.  Pieniä jälkiä ja vähän suurempiakin näkyi neitseellisellä lumella. Suurempia ja pienempiä aukkoja, joihin joku pujahti ja joista joku kenties kurkisteli salaa kulkijaa.

Kaikki pihalintusetkin tuntuivat viettävän Joulupäivää, niin hiljaista oli ruokailupaikalla.

Heinämaja