Kaislikon lumoa

Kaislikko elää vuodenaikojen mukaan, nyt siitä löytyy kaunista maalauksellisuutta. Veden liike, heijastukset ja alkava jäätyminen, ne luovat lumoavia muotoja ja vastakohtia.

Vanhan uudelleen lämmittelyä

Päätin pitkän tauon jälkeen avata tämän Pehmyt piirron uudelleen.
Olen ahkerasti hössötellyt noissa kahdessa muussa blogissani, mutta kun nyt tuntuu, että kuvia voisi taas syntyäkin, niin päätin kokeilla, että vieläkö virtaa.

Näin aamupäivän alkajaisiksi muutama kuva, ne on kylläkin jo julkaistu tuolla toisessa, mutta muokkaan päivän mittaan uusia julkaisu kuntoon.

Nämä kuvat ovat eilisiä, joten...

En ole vielä ehtinyt muutoksia tänne tehdä, mutta tulen varmaankin hieman niitä tekemään. Tämän blogin avaaminen tuli niin yllättäin, etten ole paljon ehtinyt suunnittelemaan.

Tarkoitukseni on laittaa jatkossakin vain luontokuvia ja vähän tekstiä. Katsotaan nyt miten lähtee rullaamaan.

Kukkaniityn elämää

                              

                                                                                   

Kukkaniitty on kaunis katsella, mutta siellä vaanii menenlaiset vaarat. Ihminen on kulkiessaan turvassa, no jos ei oteta huomioon niitä punkkeja tai sitten joitain pistäviä, niin voimme rauhassa kulkea kukkia ihastellen. Öttiäisiä löytyy montaa sorttia myös sellaisia, jotka vaanivat muita öttiäisiä. Tälläiseen kyrmyyn törmäsin niityn reunassa. 

Petokärpänen nimeltään ja aika hurjan näköinen, pienoista pelkoa tuntien katselin tätä öttiäistä silmiin, kun tuo öttiäis kammo vielä on hiukka voimissaan.

Kukkaniityn elämä jatkuu toisessa luontokuvablogissani, täältä. Kaikki kuvat suurenevat klikatessa.

Keskikesän aikaan

Kokoja polteltiin keskiyön aikaan Maaninkajärven rannoilla. Sää kirkastui sopivasti, aurinkokin paisteli, mutta juuri h-hetken aikaan taivaalle kerääntyi pilviä.
Laskevan auringon ja sadetta kantavien pilvien myötä maisema kylpi erikoisessa valossa. Valo heijastui pilvistä veteen ja kietoi järven hentoon punerrukseen. Tuota eteen aukeavaa hetkeä katsellassa tuli taas kerran mieleen, kuinka järvi on ilmeiltään monipuolinen. Valo ja veden liike muuttaa muotoaan melkeinpä hetki hetkeltä.

Aamulla järveä helli auringonpaiste ja sää oli lempeä, niinkuin Juhannukseen kuuluu. Tyyneellä järvellä lipui vene rauhallisesti huristen, vielä idyllisempää, jos vene olisi ollut soutuvene.

Ei kaikilla keskikesä ole rentoutumista luonnossa, vaan joidenkin kesän täyttää aherrus. Nämä lintuemot ovat jotenkin rasittuneen oloisia, värit ovat haalenneet ja muutenkin olemus kärsinyt.
Ylin on  västäräkki, sen nyt vielä tunnistin, mutta en tuota alinta, voisiko olla peippo (ei kai)?

Kemijoen rantamilta

Hyvää Juhannusta ja aurinkoa, vaikkei kuvassa se nyt satu paistamaankaan ;)