Yökuvauksia

Vaikkei kovin hyvät ennusteet olleet revontulille, niin voihan sitä yöllä muutakin kuvata, öistä luontoa.

Savut tuprusivat, valot loistivat ja yön pimeys loi oman mystisen lisänsä öisiin kuviin.
Pikkupakkanen, mutta vielä oli avovettä, johon erilaiset valot peilasivat. Tylsä, päiväaikainen näkymä Toppilan lämpövoimalasta, saa hiukka romanttisen ilmeen yöllä.

Yö ei ollut niin synkeän musta, maiseman ääriviivat piirtyivät esiin ihan silmin nähtävin muodoin.
Olihan nyt kuitenkin vielä täydenkuun aikaa, vaikkakin taivas oli pilvessä.

Kaupungin liepeillä on kuitenkin niin paljon valosaastetta, jota pilvet heijastavat ja hienoinen lumikate maassa vahvistaa, ettei valo tyystin katoa.

Kyllähän kuukin meille esittäytyi, vienosti kurkistaen pilviverhon takaa.

Talvella voisi siirtyä myös kuvauksessa talviaikaan, sillä päivällä luonto on aika tylsän näköinen.
Yön pimeys maustaa ja ryydittää maiseman.

Kostean sumuista

Piipahdin Keminmaalla tarkoitus oli kuvailla tuttuja paikkoja, tarkoitukseksi se jäikin.

Päivä alkoi sumuisesti ja vettä valuttaen. Ei tehnyt mieli ulos kameran kera, odottelin, että sade lakkaisi.

Ilma ei kirkastunut, mutta iltapäivälle osui sateeton hetki ja pistäydyin läheisellä joella, jossa on pienoinen koski.

Pihlajanmarjoja on nyt tosi runsaasti, mutta lintuja ei näkynyt. Popsivat pohjoisen puut puhtaaksi ja laskeutuvat sitten alemmaksi, odotellaan :)

Joki oli saanut jää peitteen loppuviikosta, mutta lauhat olivat sen sulattaneet, vain lähellä rantaa oli jään rippeitä jäljellä.

Veden kuljettamat moskakatkin innostavat, eihän tässä harmaudessa paljon muutakaan löydy. Puuhun tarttuneet heinän jäänteet saavat mielikuvituksen laukkaamaan, jokin taruolento varmaankin.

Karpalon metsästystä

Tämä punainen marja houkutti kirpakan raikkaalle suolle.
Karpalot loistivat poissaolollaan, ihan muutaman näin ja sain myös maistiaisia. Kylläpä maistui, varsinkin nyt, kun pakkanen on niitä nipistellyt .

Yöpakkasen jäljiltä suopursut sädehtivät kuuraisina. Aurinko lämmitti ja kaikkialla oli niin kirkasta, että ihan silmiin koski.
Jossain kuului huutoja, hirvimiehet ajavat metsänkuningasta, koira haukkuu ja jänis juoksee.

 

Puolukat piilottelivat punaisin poskin kuuraisten lehtien suojissa. Rakkulapuolukatkin ovat hyviä, mutta nyt oltiin lähdetty karpaloa hakemaan,  joten annetaan puolukan jatkaa punasteluaan rauhassa.

 

Mustikan lehdet ovat saaneet kauniin reunuksen ja ne nousevat ylväästi ylös heinikosta.

 

Kaartuvat heinät reunustavat suon reunassa olevaa lampea. Hentoiset heinät taipuvat kuuran painosta samaan suuntaan, kuin kumartaen.

Lampea peittää uusi jää, vesi on jäätynyt kesken liikkeen. Valo leikittelee ja muotoilee jäätynyttä vettä.

Heinämättäät ovat kuin lammen uusi talvikaulus.
Suolampi siirtyy talviaikaan ja vetää ylleen loistavan talvitakin, jota tuuhean pörröinen kaulus reunustaa.

Ei tullut karpaloita, mutta saimme viettää upean marraskuisen lauantai päivän alkutalven tunnelmissa.

 

Poimintoja lokakuulta

Aina, kuin mahdollista täytyy hipsiä pihalle kuvaileen revontulia. Nämä nyt ovat aika laimeat, odotellaan parempia kuvaus öitä:)

Linnuillekin laittelin pähkinää ja auringonkukan siementä. Tietenkin oravat sen huomasivat ja ensimmäisenä päivänä oli melkoinen vilske, kun pähkinöitä piti kantaa pahanpäivän varalle kätköihin ympäri pihamaata.
Harakat tepastelivat sitten perässä ja napostelivat kätköjä minkä ehtivät.
Tinteille ja varpusille jäi ne autingonkukan siemenet. Täytyypä miettiä  uudestaan tuo ruokintapaikka, jotta linnuillekin jää pähkinöitä nokittavaksi.

Lokakuun aamut ovat jo pakkasaamuja , mutta kauniita sellaisia.

Ojanpohjan vesi jäätyy, muodostaa kauniita kuvioita ja mukavasti rapsahtaa rikki, kun sen päällä astelee. Se ratina täytyy välttämättä kokea :)

 Pakkanen ja vesi jäätyessään luovat taidetta. Irtonaisesta jääpalasta voi löytää vaikka jäiset kasvot.

Revontulia, onko niitä?

No, ei ainakaan tuona lauantai-iltana, kun lähdettiin vartavasten niitä kuvaamaan. Ei kyllä ollut kovin hyvät revontuli ennusteetkaan, mutta ajateltiin niiden tulevan näkyviin, ihan ajatuksen voimalla.

Meidän ajatuksilla ei kylläkään ollut loitsuvoimaa.

Kaupungin valot ja nuorten iltanuotion savut ainakin tallentui kuvaan.

Otavakin löytyi

Tuoltako niiden reposten pitäisi laukata näkyviin. Ei näy, ei, vaikka kuin silmät vettä valuen katselis.
Pakko se on uskoa ja painua pehkuihin, onhan kellokin jo yli puolen yön.