Taivaallinen valoshow

Olihan se, tiistain ja keskiviikon välisenä yönä, melkoinen valoshow.
Revontuli hälyttimet piippasivat jatkuvasti, aurinko lähetti tuuliaan ja kymmenen vuoden suurin reposten juoksu oli tulollaan. Olihan sitä koko vuosi odotettukin.

Kamerat, akut ja kahvia mukaan, sillä tarkoitus oli viipyä pitempäänkin yön pimeydessä, jota revontulet valoillaan kirkastaisivat. Sellainen oli toivomus ja sehän me myös nähtiin, reissu venyi aamutunneille asti.

Nähtiin peräti kaksi koronaa, ensimmäinen oli kymmenen jälkeen, kun kyykittiin merenrannalla ruokojen seassa. Välillä piti laittaa kylmälle alustalle vaaka-asento, jotta sai ainakin jonkinlaisen muiston yläpuolella tapahtuvasti esityksestä.

Varttia vaille kaksitoista oli siirrytty ruovikosta avarammalle rannalle, jota peitti jäinen hiekkaranta ja näkymä aavalle jään peittämälle merelle. Täällä ikuistettiin se toinen huikeampi korona.

Taivaanvaliakat loimusivat koko yön, vaihtaen muotoaan, välillä hiipuen ja sitten leimahtaen uuteen loistoon.

Koko talvi meni tätä esitystä odottaessa ja kyllä hyvää kannattakin odottaa:)

Kevät kiirehtii vauhdilla

Lämpimien säiden edesauttamana merenjäästä on muodostunut suuren suuri luistinrata. Lumet ovat sulaneet ja yöpakkaset ovat jäädyttäneet sulavedet.
Jäänpinta on nyt sileää, vahvaa ja mikä parhainta luistelijoille, ei kuoppia eikä railoja näkyvissä.

Nuoret ainakin osaavat nauttia ilmaisista talven lahjoista.

Harmaalokit kirkuvat korkealla taivaan sinessä, aurinko paistaa ja se tekee hyvää, pitkän pimeän talven jälkeen. Talvi ei niinkään pitkä ollut, mutta se pimeys.
Nyt on aika valon ja ilon.

Kevään riemuista osaa nauttia myös perheen lemmikki. Virtaava vesi houkuttelee kastamaan talvitassut veteen, talviturkki sitten heitetään myöhemmin.

Vielä ei ole aika kevättulvien, mutta virtaavissa kohdissa vedet juoksevat iloisesti kevät auringossa, kuin varaslähtönä kesään. Kuka niitä virtoja estää voi.

Tiheinkin metsä herää auringon valosta säihkymään. Naavaiset oksat koukistuvat kuin kutsuun, tule valo, tule lämpö.

Ja valo tulee, lämmittää kevyesti vanhan männyn kaarta, elämä virtaa kuoren alla, metsän vanhat ja nuoret hymyilevät.

Virta laskostaa vesiään.

Aurinkoa, lunta ja jäätynyt meri

Hailuodon Marjaniemi hohti jäistä kauneutta. Silloin, kun olen tuolla käynyt, niin on tuullut ja nytkin varustauduttiin kylmää viimaa varten. 

Kylmän näköisestä ilmeestään huolimatta rannalla viihtyi eikä hyinen tuuli riepotellut.

Jäätä, jäätä ja aina vain jäätä. Kyllä tuolla jossain myös sulaa löytyy, kulkeehan siellä laivareitti Oulun satamaan.

Alku viikosta puhalteli lämpimät tuuloset Norjasta ja Föhntuuli sulatti myös paksua jäänpintaa, josta näkyy jälkiä jäisellä merellä.

Törmättiin myös Jäämiehen jalanjälkiin, tästä hän on kulkenut. Jäämiehen vaeltelu rannalla ei ole jäänyt huomiota vaille, sillä kaiken ylle kohoava majakka vartio rantaa  hohtavan valkoisena.

Talvella, ainakin nyt, on majakan vaikutuspiirissä melko hiljaista, vaikka muutama muukin kulkija kameroineen oli tullut ikuistamaan Marjaniemen talvinäkymiä.

Punaiset mökit nukkuivat talviuntaan, keltasirkku parvi pyrähteli talojen ympärillä.

Rantavehnän keltaiset varret keinuivat tuulessa, ne eivät paljon suojaa anna, kun mereltä tuulee.

Nyt voisi olla aika hiukopalalle, mutta tämä meren tarjoama jäinen ratuleipä saa jäädä, ehkä se Jäämiehelle käy, muttei meille, kiitos vain :)

Aurinko jäi taaksemme, kun etäännyimme rannalta. 

Aurinko ja tuuli olivat kuorruttaneet hangen niin, että se oli hyvä kulkea.

Värit iltataivaan

Tänään saatiin aurinkoa

Aamulla hieman vaimeasti, kuin arkaillen, se paistoi oksiston takaa.

Värit voimistuivat ja pian saapuivat tilhet.

Koristeomenapuussa on vielä runsaasti marjoja, mutta ei ne näille töyhtöpäille kelpaa.
Rastaat niitä kävivät nokkimassa ja sinitiainenkin väliin nokallaan napauttaa.

Rusakko on kylläkin tallonut lunta puun luona ja sille pikku omput maistuisi, mutta nämä ovat liian korkealla.