Kuun viimeistä viedään

Tuiskupäivän väriläiskät

Keltasirkut loistivat sembramännyssä kuin jotkin paratiisin linnut ikään. Kai ne hakivat ruokailun välillä hieman suojaa, sillä ilma oli väliin lumipöllyä täynään.

Pakkaspäivän tunnelmia

Käännän kasvoni auringolle ja annan helmikuun säteiden  lämmittää kohmeisen olemukseni.

Lumituisku muovaili

Oliskohan aihetta kivuta katolle ja pudottaa lumet alas, vai tulisko tuo ihan itsestään. Kovin on ylitse pursuavaista.

Eilen tuli kuivaa lunta ja tuuli, senhän tietää mitä siitä tulee, ainakin hauskoja muotoja katon räystäälle.

Neljä lintua oksalla

Tästä se kevään odotus alkaa.
Siinä istuu kaksi paria, pikkuvarpuset ja keltasirkut, päivän ensimmäisten säteiden hennossa lämmössä.

Päivä alkoi kevyellä lumisateella ja puolen päivän aikaan aurinko hieman raotti pilviverhoa.

 Suosittu ruokailupaikka

Melkein prikulleen samassa kohdin oksaa istuivat kuusitianen ja sinitianen syömässä pähkinän murua.

Ensin oksalla kävi aterioitsemassa kuusitianen ja sitten lennähti paikalle sinitiainen.
Tuo jälkimmäinen vaikutti hieman rähjääntyneeltä tuosta kuvun kohdalta, mutta lento ja ruokailu sujuivat mallikkaasti. Mitä nyt toista jalkaa piti hieman lämmitellä höyhenten sisällä, ennen uuden murun hakemista.

ps. miten minä nyt tämän erehdykseni tuosta sinirinnan rinnan tummasta alueesta selittäisin. Kaikin puolin se siis kunnossa oli, rintaansa myöten. Se siis kuuluu asiaan, johan sen lapsikin tietää, mutta minä en.