Reissun ainoa lintu

Viimeisen aamun viime hetkillä tapasin tien vieren tolpalla istuksivan västäräkin. Olisikohan tämä rouvas henkilö, kun masu on noin riippuva.

Kaikki on katoavaista

Mutta aurinko nousee aina uudestaan

kuva: Teemu P

Eilen aukaisin blogini ja mitäs kummaa, viimeinen postaus oli poissa. Kyllä se pikkuisen heilautti, ei niinkään sen postauksen vuoksi, vaan siihen tulleiden kommenttejen. Tänään on sitten kaikki palannut entiselleen, tai melkein, joitakin kommentteja on siellä jossain, palanneeko takaisin.
Lähinnä halusin ilmoittaa, etten ole poistanut kommentteja, mutta pikkuisen blogeja selattuani, huomasin, että vastaavaa on käynyt muillekin.

Halkeilevaa pintaa

Kuivuudestako kärsii, liiasta auringosta vai kätkeytyykö yllätys näiden kilpien väliin.

Pelkkää pajua

Pelkkää pajua, voisiko niin sanoa, sillä pajun kukinto on viehättävä.
Se tuo mieleen jonkin elävän, hentoine karvoineen, kuin perhosen toukka. Kypsyessään se kaareutuu ja muodostaa viehkoja muotoja. Kukinnan suojassa kasvaa uusi lehtien sukupolvi.

Näissä kukinnoissa ei pörissyt eikä surissut. Aamu oli hieman kolea ja aurinkokin vilahteli vaisusti pilvien takaa.

Pieni tuntematon

Olen yrittänyt etsiä tälle aikaiselle, pienelle kukkialle monena keväänä nimeä. En osaa yhdistää sitä mihinkään, lähinnä mieleen tulee esikko. Lehdet ovat maata vasten ruusukkeena. Niiden keskeltä nousee kukkavana, joka venyy pituutta kunnes kukkiin muodostuu siemenet. Kukat ovat ryhmässä ja tosi pieniä, ruusun punaisia.
Kasvi talvehtii vihreänä mielellään pudonneiden lehtien suojassa kevät auringolta. Luonnonvarainen ja siementää pitkin pihaa.
Pelkästä kukasta varmaankin on vaikea tunnistaa, pitäisi ottaa vielä lehdistä kuva sekä niistä siemenistä, kunhan kypsyvät.
Aikaisemmin, kun hoidin näitäkin pieniä, niin palkitsivat hoitajan kauniilla, vaaleanpunaisella kukkamatolla.

Tiitsalle kiitos! Tämä on siis kevättaskuruoho, enpä olisi osannut tuollaista kukkaa etsiäkkään.