Jostain kuului kurjen huuto, siis ääntä kohden. Edessä näyttää olevan aukea, nyt taisi löytyä.
Ei, edessä oleva aukea ei ollut suo vaan niitty, keskellä metsää.
Vieressä oli kantoja ylös alaisin ja siellä istui närhi, kaikessa rauhassa, mutta ei kauaa.
Kovin lähelle ei närhi suvainnut päästää, kun pyrähti lentoon ja toinen perässä.
No, katseeni hakeutui pellolle ja yritin tähystää onko liikettä. Rauhalliselta näytti, mutta sitten huomasin jotain edessä.
Kovin oli kaukana, mutta kyllä, kurki se on, yksinäinen kurki. Yritin hieman lähemmäksi, mutta valpas oli, tähysteli hiippailijaa. Kohta nousi siivilleen ja liihotti kauas luotani.
Käännyin tulo suuntaan, mutta matkan katkaisi lurittelija oksalla. Keltainen rinta ei paljasta minulle ainakaan laulajan nimeä, ilonen luritus toi kylläkin hyvän mielen.
Olisikos itse keltasirkku? Närhi ja kurki ovatkin bongaamatta.. saapa nähdä kumman näen ensin!
VastaaPoistaHienot bongaukset!
No tulihan se kurki purkkiin.
VastaaPoistaEilen kun tulimme kotia lauluharjoituksista niin kolme kurkea käveli ihan tien lähella ylväästi Pysäytimme auton ja rupesin kaivamaan kameraa laukusta, mutta harmi kamera ei ollut mukana. Kyllä harmissti.
Onneksi olkoon sinulle!
Ylväästi kurki kävelee omaan rauhaansa. Linnut haluavat etenkin keväällä olla omassa rauhassaan, mutta me haluamme lintukuvia :-)
VastaaPoistaKeltasirkku-uros varmaankin sirkuttaa kuvassasi. Monta bongausta sinulla, kurki ja närhi ovat niin arkoja, että saa olla tyytyväinen, kun niistä kuvan saa. Lisää näitä lintukuvia, kiitos.
VastaaPoistaJännittävä retki sinulla, ei koskaan tiedä, mitä seuraavan puskan takana luuraa. Keltasirkkuherrahan se siinä laulelee.
VastaaPoistaKyllä se kannattaa kameran kanssa liikuksella. Tämä on ihan hyvä harrastus, tulee ulkoiltua ja mikä tärkeintä nauttii luonnosta nykyisin ihan erilailla.
VastaaPoista