lauantai 25. joulukuuta 2010

Niin harmaata ja hiljaista





Järviruoko seisoo jämäkkänä heinikon takana talvipuvussaan. Mikään ei liikahda...





ei edes heinikko, joka melkein häipyy talvi päivän harmauteen ja kaiken kattavaan lumeen.






Hiljaista on, mutta kyllä tuolta hangen alta elämääkin löytyy.  Pieniä jälkiä ja vähän suurempiakin näkyi neitseellisellä lumella. Suurempia ja pienempiä aukkoja, joihin joku pujahti ja joista joku kenties kurkisteli salaa kulkijaa.

Kaikki pihalintusetkin tuntuivat viettävän Joulupäivää, niin hiljaista oli ruokailupaikalla.



3 kommenttia:

  1. Vielä kerkiän toivottaa myös Sinulle Hyvät Joulut!

    Herkkiä kuvia!

    VastaaPoista
  2. Kaunis ruokokuva, vain harmaan ja valkoisen sävyjä, syvä hiljaisuus, korsikaan ei värähdä.
    Paksun lumikerroksen allan on hiirosella suojaisaa ja lämmintä.

    VastaaPoista
  3. Hienosti olet saanut harmaan sävyistä irti aiheita.
    Viimeinen kuva raottaa jännästi salaperäistä ovea johonkin toiseen maailmaan... Hangen päällä ja alla on kaksi aivan eri maailmaa, mitähän kaikkia pieniä otuksia siellä lumessa liikkuukaan?

    VastaaPoista