Liian raskaat kotiin vietäviksi

Kuvaan kuitenkin tallensin pari kiveä paenneen meren jäljiltä.
Lauantaina meri oli vielä kaukana tavanomaiselta paikaltaan, muuten nämäkin kivet olisivat olleet veden peittämiä.

Se on syksy

Aronia punastelee kauniina, aurinko saa sen oikein hämilleen monen harmaan päivän jälkeen.

Mansikat ovat menneet täysin sekaisin näistä ilmoista, pukkaavat kukkaa kilvan. Mitenkähän käy ensi kesän sadon kanssa.

Sienen salatut sopet

Joka syksyinen kuvauskohde, harmaamustesieni.

Vihattu ja parjattu

Merimetso on kalastajien ja muidenkin merellä liikkuvien keskuudessa vihattu lintu.
Sotkee ja tappaa puut pieniltä, kallioisilta luodoilta, syövät kalat merestä.

Olen lukenut, että, kun syövät roskakalat, niin ne kalasaaliit paranevat.
Nyt keskustellaan Lintuverkossakin merimetsosta ja se nostattaa kyllä tunteita puolesta ja vastaan.
Itse olen sitä mieltä, että kyllä tälläkin linnulla on oikeus elää, tuo hieman eksotiikkaa lintujen joukkoon.

Mitä se haittaa linnunkakka jossain merenluodoilla, kyllä sitä kakkaa löytyy ihmistenkin jäljiltä ja varmasti pahemmalle haisevaa.

Ei ole yhtä ainoaa oikeaa totuutta.

Tunnistettuja ja tunnistamattomia

Tämän nyt varmuudella tunnistaa Keltasirkuksi.

Urpiainen on myös tuttu lintu talvenruokinnalta.
Tällä yksilöllä lenteli poikanen mukana.

 Tämänkin olen tavannut. Sinirintahan siinä, vaikka värit ovat vaimeammat kuin keväällä.

Tämä on nimeä vailla, kuuluisiko kerttujen heimoon?

Sain tunnistusapua ja sen mukaan tämä olisi Ruokokerttunen.

Kuuluisikohan tämä sitten kirvisten heimoon?

Tämä tunnistettiin Pajusirkuksi.

Hailuodon kuvausretkellä tavattuja pieniä siivekkäitä 30.8.2013