Varjot hangella

Mustarastaalle

Uuvana kirjoitti, kevään tuojasta, mustarastaasta ja sen laulusta. 

Ei ole minulla täällä elävää laulajaa, mutta oli " Mustarastaan laulu" niminen taulu, jonka olen joitakin vuosia takaperin maalannut. Taulu ei nyt ole kuitenkaan kovin keväinen, enemmänkin tunnetta, joka minulla liittyy tuon mustanlinnun olemukseen.

Jään pisaroita

Ei löytynyt tänään tippuvia pisaroita, mutta jäätyneitä, joissa kauniita kuvioita.

Jään kirkas loiste valaisee harmaan päivän.

Kuin himmeä lamppu, maitolasia, riippuu kaiken olevaisen yllä.

Jäiset askeleet kuun valaisemalla metsätiellä.

Ikiaikaisia kirjoitus jälkiä ilmestyy jään pintaan, kadotakseen ajan ikuisuuteen.

Pisara heijastusta

Heijastus pisarassa ja täydellisen pisaran metsästys. Nyt julistetaan kevään pisara jahti alkaneeksi, vaikka siellä etelä-suomessa olette jo varaslähdön ottaneet, mutta täällä perässä rämmitään.

Tässä pisarassa on tahroja pinnassa, sen valitsin mukaan juuri noiden tahrojen vuoksi. Miten ne siihen ilmestyivät?

Tämä pisara pääsi muotonsa vuoksi, mutta on epätarkka ja siihen osa syynä myös suurennus, niin, että seli-seli.

Tässä pisara, joka on jätetty epätarkaksi ja tarkkuus kohdistettu yläosaan. Pisara kyllä hohtaa ja heijastaa pehmeästi.

Pisaran metsästys jatkuu, näistä kolmesta ei löytynyt sitä oikeaa.

 

Raadollista

Näitä minä inhoa yli kaiken, myyriä, rottia, hiiriä. 

Eilen aamusella, kun Konnan kera aamulenkille lähdettiin (huom.kamera mukana), niin tällainen otus mötkötti tien penkalla. Ensimmäinen reaktio melkein kajahti ilmoille, mutta ääni jäi tulematta. 

Ihmettelin, että mikä oli aiheuttanut kuoleman kesken matkan teon. Jälkiä oli kahdenlaisia tien toisella puolen ja näytti tuoreelta tapaukselta, kun lunta sateli, eikä ollut kuitenkaan  peittynyt lumeen.

Jatkettiin matkaa, mutta käännyin katsomaan taakse. Sieltä metsän reunasta pomppi sellainen vikkelä otus, liikkui kuin kärppä ainakin. No kameraa siinä sitten reivasin kuvaus kuntoon ja nostin katseen. Hei, mihin ne nyt, saalis ja saalistaja olivat kaikonneet hetkessä näköpiiristä.

Mitä tästä opimme, aina pitäisi olla valppaana, jotta saisi talteen niitä hetkiä, joita tielle osuu ihan arvaamatta. Ainakin silloin, kun ns. kuvauslenkille lähtee, mutta jahka tästä jotain tulee, kun tuosta kamerasta kehkeytyy osa minuutta, ainakin toivon näin.

Tässä lenkkikaverini lempeä katse. Hänelle tuli sitten lenkin päätteeksi melkoiset lonkkakivut. Eihän siinä muu auttanut, soitto päivystykseen ja apteekista sitten kipulääkitys.
Ikä tahtoo vaivoja heittää Konnalle kannettavaksi.