Näitä minä inhoa yli kaiken, myyriä, rottia, hiiriä.
Eilen aamusella, kun Konnan kera aamulenkille lähdettiin (huom.kamera mukana), niin tällainen otus mötkötti tien penkalla. Ensimmäinen reaktio melkein kajahti ilmoille, mutta ääni jäi tulematta.
Ihmettelin, että mikä oli aiheuttanut kuoleman kesken matkan teon. Jälkiä oli kahdenlaisia tien toisella puolen ja näytti tuoreelta tapaukselta, kun lunta sateli, eikä ollut kuitenkaan peittynyt lumeen.
Jatkettiin matkaa, mutta käännyin katsomaan taakse. Sieltä metsän reunasta pomppi sellainen vikkelä otus, liikkui kuin kärppä ainakin. No kameraa siinä sitten reivasin kuvaus kuntoon ja nostin katseen. Hei, mihin ne nyt, saalis ja saalistaja olivat kaikonneet hetkessä näköpiiristä.
Mitä tästä opimme, aina pitäisi olla valppaana, jotta saisi talteen niitä hetkiä, joita tielle osuu ihan arvaamatta. Ainakin silloin, kun ns. kuvauslenkille lähtee, mutta jahka tästä jotain tulee, kun tuosta kamerasta kehkeytyy osa minuutta, ainakin toivon näin.
Tässä lenkkikaverini lempeä katse. Hänelle tuli sitten lenkin päätteeksi melkoiset lonkkakivut. Eihän siinä muu auttanut, soitto päivystykseen ja apteekista sitten kipulääkitys.
Ikä tahtoo vaivoja heittää Konnalle kannettavaksi.
Ikä tahtoo vaivoja heittää Konnalle kannettavaksi.
Oi, miten suloinen katse Konnalla onkaan.♥ Nuo vanhat koirat ovat niin hellyyttäviä.
VastaaPoistaTuttu tilanne, siis ei onneksi tuo raato, vaan se että kamera on laukussa/putki väärä tai vast/ ja tilanne onkin sitten ohi. Mutta toivon samaa kuin sinäkin, että kunhan tässä vielä tutummaksi tullaan, niin se kamera toimii kuin ajatus ;)
VastaaPoistaKoirulille voimia paranemiseen ♥
Toisen kuolema on toisen elämä. niin se vaan luonnossa menee.
VastaaPoistaLiian kanssa itseltäkin on kamera taskussa tai peräti kotona, kun joku kuvattava tulee yllättäen eteen. Eipä siinä auta harmitella.
Nyt sinun täytyy välttää raskaita lenkkejä Konnan kanssa, että kivut helpottaa.
Alempu otus (ja otos) on tosiaan ylempaa otusta paljon mukavamman nakoinen. Parempaa vointia vaan otukselle.
VastaaPoistaUseinkin ne saalistajat ovat kuvaajaa nopeampia.
VastaaPoistaIhana katse koirulilla, ikä tuo kaikenlaista mukanaan välillä ikävääkin.
Mutta...sääliksi silti mun käy tätä rottahiirtä, mikä lie. Koska silläkin ehkä oli vaikka pikkusia poikasia siellä jossain..hmmm ..mä olen aina tällänen!
VastaaPoistaMuta siittä sai joku muu ruokaa omille poikasilleen ja itselleen, niin se vaan menee..
Mutta voi ton Konnan katsetta, se on kurjaa, kun niitä lonkkakipuja tulee noille koirille.
Meiänkin koiralla on nivelrikko, vaikka ei ole kuin vasta kohta 7 v.
Mutta se leikattiin nuorena, eli kastroitiin, ja lääkäri sanoi, että voi sen vuokasi lihoa, ja niin teki, eli ei ainakaan hyvää tee niille nivelille.
Eikä tähänkään ole liikunnan puute se syy, koira käy kolme kertaa päivässä lenkillä ja joskus usemminkin, ja pihalla heitellään palloo sen kanssa, eli saa vapaana juosta.
Metsässä käydään sen kanssa, missä myös saa olla vapaana, muttei kauuaa aikaa jaksa hakea keppiä, kun lopettaa leikin ja alkaa rauhottuun, eli alkaa siihen varmaan sattua...
Monesti joudutaan antamaan kipu lääkettä, vähän ennen kuin lähetään lenkille sen kanssa.
Mutta nyt tähän juttuun ei ole mitään apua, muutakuin nukuttaminen sitten, mutta sitä ei tietenkään edes ajatella, niin kauan,kuin nähdään, että koira ei kärsi.
Jos se on iloinen, kuin meidän koiramme on, niin kaikki on niin kauan hyvin!
Konna on kyllä pirteä ja terhakka koira. Ei sillä ennen ole ollut vaivoja, joten uskon , että kun lepoa saa, niin vaiva helpottaa.
VastaaPoistaKyllä noihin eläimiin kiintyy ja suru tulee, kun se aika koittaa, kun noiden eläinten elinaika on lyhyt.
Viisas katse koirulilla. Meidän ensimmäinen hirvikoiramme kärsi myös nivelvaivoista vanhoilla päivillään. Eläinlääkäri antoi jonkun pistossarjan lääkitykseksi ja Pimun kivut katosivat puoleksi vuodeksi kokonaan. Sen jälkeen vaiva palasi pahempana, eikä koira enää päässyt liikkumaan. Soitin miehelleni, juuri kun Pimu nukutettiin ja taustalla soi joku Mozartin haikea konsertto. Aina kun kuulen tuon konserton, muistelen haikeudella koiraamme.
VastaaPoistaKas, myyrä. Niitä siis kuitenkin on vielä. Tänä vuonna on ollut sellainen myyräkato, että en ole nähnyt ainoatakaan, edes jälkiä. Nyt on noilla petoeläimilläkin niin huono ruokatilanne, että onneksi kärppä (tai mikä sitten olikaan) sai todennäköisesti vaivalla saalistamansa aterian takaisin.
VastaaPoista