Sunnuntaina pistäydyttiin -23 asteen pakkasessa Koiteilinkoskella, Kiimingissä.
Paikka on nyt tosi upeassa talvisessa asussaan.
Ohuen pilviverhon takaa aurinko lähetti hajavaloa, suoranaista auringonpaistetta ei ollut, siis sää oli kaikkein parhainta.
Ihan hyvin muuten siellä tarkeni, mutta silmälasit jäätyivät, vasen linssi, niin ettei sillä nähnyt laisinkaan.
Välillä lämmittelin laseja, että olisi jotenkin nähnyt kuvata, kun täytyi säädöt nähdä, joka minulla tapahtuu manuaalisesti. Ei johdu kameran puutteista vaan omasta jääräpäisyydestä.
Vettä piisasi ja joki tulvi.
Eräässäkin kohdin vesi oli pakastunut reunoilta ja muodostanut vallit virtaavan veden reunoille. Vesi oli tuolla kohdin korkeammalla kuin rannalla seisoja, mielenkiintoinen kokemus.
Parkkipaikalla oli useampi auto ja kuvaajia paikalla kolmijalkoineen.
Koiteli vetää puoleensa luontokuvaajia ja reippailijoita, eikä mikään ihme, onhan se Oulun helmi, nyt kun Kiiminki kuuluu Ouluun.
Henkeä salpaavan kaunista oli kaikkealle minne katseensa käänsi.
Harmi, kun kohde on sen verran kaukana omasta lähtöpisteestä, että on harvinaista herkkua käydä koskella.
Jospa olisi kävelymatkan päässä, kuin eräillä, niin olisinpa ahkera kulkija poluilla ja silloilla.
Kyllä talvi lumineen ja pakkasineen on kaunista aikaa, siitä en jäisi paitsi.
Joulun aikoihin näytti jo huolestuttavalta, mutta saatiinhaan se satumaa, kaikkine kimmeltävine säihkeineen ja kuorrutuksineen.
