Laitoin tämän saman kuvan tuon toisen blogini kautta, mutta ei löydä osoitetta kun sen aukaisee siinä haasteessa, missähän mättää. Kokeillaan nyt tämän kautta, josko aukenee ja osoite löytyy.
Yritän kuitenkin jatkossa laittaa tuolta Irenen kuvamaailmasta nämä mustavalkoiset haasteet.
Minulle käy hyvinkin tuo sunnuntai-ilta, eikö sitä ole viikko aikaa vastata.Kuva on viime kesältä ja värillinen, mutta sehän oli lupa käyttää kuvia, joista värit on poistettu.
Hyvä kuvakohde ja kauniisti puut sen kehystävät!
VastaaPoistaKaunis nostalginen maalaistalo. Elämää paljon nähnyt.
VastaaPoistaKaunis kuva. Noissa mustavalko kuvissa on aina jotain arvokkuutta.
VastaaPoistaHieno vanha pihapiiri! Tulee mieleen lapsuuden kouluni, piha vaan taisi olla kulutetumpi :-)
VastaaPoistaAnteeksi, että huomasin kysymyksesi vasta nyt, joulukalenteri ja itsenäisyyspäivän kommentit veivät huomioni.
Olet itse niin hyvä kuvaaja, että aivan hämmennyin, mutta totta kai saat laittaa kuvan. Kiitos sinulle!
Huokuu vanha tunn elma
VastaaPoistaVanha on talo. Lienee kuitenkin asuttu ainakin lomilla, koskapa ovi on säpissä ja verhot ikkunoissa.
VastaaPoistaHieno kuva, mikähän siinä on, kun mustavalkoisissa kuvissa on ihan erilainen tunnelma, kuin uusissa?
VastaaPoistaNostalginen otos.
VastaaPoistaTyylikäs vanha talo, seinät kätkee monta tarinaa...
VastaaPoistaOikean näköistä :)
VastaaPoistaKukahan on viimeksi tuosta ovesta kulkenut? Pitkä ruoho kasvaa oven edessä, ja koiratputket.
VastaaPoistaSiitä tulee mieleen Lauri Viidan runo josta aina olen pitänyt kauheasti, se on minusta yksi kaueimpia runoja suomeksi:
"Kaita polku kaivolta ovelle nurmettuu.
Ikkunan edessä pystyyn kuivunut omenapuu.
Reppu naulassa ovenpielessä, siinä linnunpesä.
Kun olen kuollut, kun olen kuollut.
Kesä jatkuu. Kesä."
Ja kiitos vielä upeasta kuva-analyysistä blogissani! (Ehkä tuo ruokin pomppasi nyt mieleen osin siksi kun siinä on jotenkin samaa lohdullisuutta kuin sinun kuva-analyysissäsi koin.)