Joskus olin käynyt katsomassa hylättyä pientä tönöä ja nyt ajattelin käydä sitä kuvaamassa.
Olin kuin prinssi Rohkea, joka raivasi itsensä prinsessa Ruususen luo.
Yritin kurkistella ikkunoista sisälle.
Katto ja välikatto olivat romahtaneet alas, joten näin vain lahonneita katon palasia ja puumoskaa.
Ulkoseinässä, oven vieressä, oli puinen naulakko. Tähänkö pitäisi ripustaa tulijan ulkovaatteensa.
Ehkä kuitenkin kurkkaan sisälle.
Kauniisti patinoituneessa ovessa riippui parikin lukkoa, mutta ovi ei ollut lukossa. Se on kutsuvasti raollaan.
Ensimmäiseksi huomaan kaaoksen sisäpuolella ja kengän lojuvan oven edessä.
Siellä on myös penkki ja sen päällä kaunis pyöreä kulho. Se on todella kaunis, niin ihana, ajansyömä pinta.
Hirret ovat saaneet pintaansa uuden värin, vai olisiko talon asukkaat ne aikoinaan, jollain aineella käsitelleet.
Nuokin esineet on joku joskus nostanut seinälle, jättänyt jälkeensä ja lähtenyt.
Katto pahvi roikkuu talon sisällä kuin aave, huomaatko profiilin.
Taidanpa lähteä, ehkä tulen takaisin.
Jospa tuo talo vielä muutaman vuoden pitää puolensa, lopulta luonto vie kuitenkin voiton.
Huikeaa, sisään en olisi kyllä uskaltautunut, mutta ihaillen katselin talovanhuksen viimeisiä hetkiä. Paljon olisi sillä kerrottavaa. Nyt metsä suojaa sitä, kunnes se muuttuu osaksi sitä luontoa, mistä on alkunsakin saanut. Kiitos tästä tarinasta.
VastaaPoistaAjattelin käydä vielä toisen kerran, oli vain makro mukana, niin isompia kokonaisuuksia ei oikein mahtunut kuvaan. Vieläkö saisi tarinaa tuosta talosta ja sen vaiheista, niin olisinpa tyytyväinen.
PoistaVautsi Tarja,
VastaaPoistaTämän talon tarinaa sinun pitää tutkia ja seurata sen tulevia vaiheita. Siinäpä sinulle oiva projekti.
Olishan tässä se kaipaamani "syvällisempi" aihe. Minä kyllä olen niin lyhytjännitteinen, mutta katsotaan:)
PoistaKiinnostava postaus, luin hitaasti eläytyen. Aivan hurmaava tuo kulho. Ja muutkin patinoituneet pinnat, tykkään niistä.
VastaaPoistaKiitos:) Olipa kiva kuulla, että löytyy niitä muitakin patinasta pitäviä:)
PoistaSurullista, autiot talot on niin koskettavia, sinne metsään häviää asukkaiden elämä,ilot ja surut.
VastaaPoistaNäin se on. Tuollakin kun hiiviskelin, niin kävipä mielessä monenmoista. Minkähän takia ne talot ovat jääneet oman onnensa nojaan, minkä vuoksi ne on noin hylätty. Kenpä kertoisi!
PoistaMielenkiintoisia nuo rappiotalot. Näyttää hupenevan silmissä. Hyviä kuvia, ne paljastavat kaiken kauniisti.
VastaaPoistaKiitos Arleena:)
PoistaHarmittaa kun en ole aiemmin käynyt tuota tönöä kuvaamassa. Innostuin kovin kohteesta ja olisi kiva käydä katsomassa ja taltioimassa kuvin myös muita hylättyjä.
Hieno dokumentti. Vähän kerrassaan luonto häivyttää tuonkin rakennuksen. Sadan vuoden kuluttua ei ole enää paljon jäljellä.
VastaaPoistaKiitos Seita:)
PoistaViime käynnistä on aikaa ja sinä aikana on katto romahtanut ja kuuset kasvaneet mökin ympärille kuin muuriksi. Suojaavat uteliaiden katseilta talon lopullista tuhoa.
Wonderful photos.
VastaaPoistaThank you :)
PoistaKauniita kuvia jotka antavat siivet mielikuvitukselle
VastaaPoista