lauantai 15. maaliskuuta 2014

Metsän siimeksessä


Voisi melkein sanoa, että metsän sylissä, tai metsä puskee läpi katon.
Joskus olin käynyt katsomassa hylättyä pientä tönöä ja nyt ajattelin käydä sitä kuvaamassa.

Meinasin jo kääntyä takaisin, ei sitä enää ole. Katselin kohti sakeaa kuusikkoa ja lopulta  havaitsin pienen aukion reunassa häämöttävän jotain.

Talo, on se vielä paikallaan, se mitä siitä on jäljellä. Tiheä kuusikko oli saartanut tönön niin tiuhaan, että sain puskea itseni väkivalloin sen läpi.
Olin kuin prinssi Rohkea, joka raivasi itsensä prinsessa Ruususen luo.



Yritin kurkistella ikkunoista sisälle.
Katto ja välikatto olivat romahtaneet alas, joten näin vain lahonneita katon palasia ja puumoskaa.



 Metsä oli jo tunkeutunut sisälle asti ja katseli toiselta puolelta uteleliasta häiritsijää.


Kiersin talon etupuolelle tai oikeammin tunkeuduin kuusiviidakon läpi, neulaset pistelivät ilkeästi. Ihan selvästi tunsin, ettei minua tänne kaivata.
Ulkoseinässä, oven vieressä, oli puinen naulakko. Tähänkö pitäisi ripustaa tulijan ulkovaatteensa.



Ehkä kuitenkin kurkkaan sisälle.
Kauniisti patinoituneessa ovessa riippui parikin lukkoa, mutta ovi ei ollut lukossa. Se on kutsuvasti raollaan.




Ensimmäiseksi huomaan kaaoksen sisäpuolella ja kengän lojuvan oven edessä.



Siellä on myös penkki ja sen päällä kaunis pyöreä kulho. Se on todella kaunis, niin ihana, ajansyömä pinta.



Seinä on hajonnut ja katkenneiden lautojen välistä tulvii valoa.Seuraavan huoneen katto on sortunut. Nurkassa kyyhöttää pesukone, aikansa palvellut ja hylätty.



Hirret ovat saaneet pintaansa uuden värin, vai olisiko talon asukkaat ne aikoinaan, jollain aineella käsitelleet.
Nuokin esineet on joku joskus nostanut seinälle, jättänyt jälkeensä ja lähtenyt.



Katto pahvi roikkuu talon sisällä kuin aave, huomaatko profiilin.
Taidanpa lähteä, ehkä tulen takaisin.

Jospa tuo talo vielä muutaman vuoden pitää puolensa, lopulta luonto vie kuitenkin voiton.


15 kommenttia:

  1. Huikeaa, sisään en olisi kyllä uskaltautunut, mutta ihaillen katselin talovanhuksen viimeisiä hetkiä. Paljon olisi sillä kerrottavaa. Nyt metsä suojaa sitä, kunnes se muuttuu osaksi sitä luontoa, mistä on alkunsakin saanut. Kiitos tästä tarinasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin käydä vielä toisen kerran, oli vain makro mukana, niin isompia kokonaisuuksia ei oikein mahtunut kuvaan. Vieläkö saisi tarinaa tuosta talosta ja sen vaiheista, niin olisinpa tyytyväinen.

      Poista
  2. Vautsi Tarja,
    Tämän talon tarinaa sinun pitää tutkia ja seurata sen tulevia vaiheita. Siinäpä sinulle oiva projekti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olishan tässä se kaipaamani "syvällisempi" aihe. Minä kyllä olen niin lyhytjännitteinen, mutta katsotaan:)

      Poista
  3. Kiinnostava postaus, luin hitaasti eläytyen. Aivan hurmaava tuo kulho. Ja muutkin patinoituneet pinnat, tykkään niistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:) Olipa kiva kuulla, että löytyy niitä muitakin patinasta pitäviä:)

      Poista
  4. Surullista, autiot talot on niin koskettavia, sinne metsään häviää asukkaiden elämä,ilot ja surut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se on. Tuollakin kun hiiviskelin, niin kävipä mielessä monenmoista. Minkähän takia ne talot ovat jääneet oman onnensa nojaan, minkä vuoksi ne on noin hylätty. Kenpä kertoisi!

      Poista
  5. Mielenkiintoisia nuo rappiotalot. Näyttää hupenevan silmissä. Hyviä kuvia, ne paljastavat kaiken kauniisti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Arleena:)
      Harmittaa kun en ole aiemmin käynyt tuota tönöä kuvaamassa. Innostuin kovin kohteesta ja olisi kiva käydä katsomassa ja taltioimassa kuvin myös muita hylättyjä.

      Poista
  6. Hieno dokumentti. Vähän kerrassaan luonto häivyttää tuonkin rakennuksen. Sadan vuoden kuluttua ei ole enää paljon jäljellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Seita:)
      Viime käynnistä on aikaa ja sinä aikana on katto romahtanut ja kuuset kasvaneet mökin ympärille kuin muuriksi. Suojaavat uteliaiden katseilta talon lopullista tuhoa.

      Poista
  7. Kauniita kuvia jotka antavat siivet mielikuvitukselle

    VastaaPoista