Tämä yöretki oli mieleenpainuva.
Sain vieraan klo 2.30, toki vieras ei tullut yllätyksenä, kyllähän tätä retkeä edellisenä päivänä suunniteltiin.
Kamera ja eväät reppuun ja menoksi.
Alkumatkasta hieman sumua niityllä.
Oli vielä koleaa.
Takana oli menneet viileät säät ja edessä poutakausi.
Ensimmäinen pysähdys.
Meri kylpi auringon kultaamana ja niin tyyneenä.
Vastarannalla tehdas piirtyi tummana luoden hejastuksia veteen.
Rannan tuntumassa pari venettä odotti tulevaa päivää.
Vesilintupoikue lipui heinikon takaa.
Nauttien aamusta ja auringosta.
Poikaset saivat rauhassa nauttia meren tyyneydestä valppaan emon varoittaessa pienemmistäkin häiriötekijöistä.
Niin kaunista, rauhallista ja mitkä tuoksut.
Ne kesäyöt.
Aurinko tunkeutui puiden lomista ja loihti säteillään salaperäisen satumetsän.
Matka jatkui.
Seuraava pysähdys Varjakan huvivenesatama, jossa nautimme kahvit sekä hieman purtavaa.
Olihan se jo aamupalan aika.
Hienoinen tuuli nousi ja tuli vilu, joten oli aika jatkaa matkaa kohti lauttarantaa.
Lauttarantaan saavuttuamme aurinko oli kivunnut jo korkeammalle ja lämmitti kulkijoita.
Rannan tuntumassa oli jälkiä, joita vesi rauhallisin liikkein huuhtoi.
Matalasta kasvustosta tuli pitkät varjot kostealle hiekalle.
Nyt tultiin tien loppuun.
Jos eteenpäin mieli tekee, niin silloin täytyy hypätä lauttaan, joka kuljettaa kohti Hailuotoa.
Paluumatka sujui lämmön helliessä ja auringon loistaessa pilvettömältä taivaalta.
Sain vieraan klo 2.30, toki vieras ei tullut yllätyksenä, kyllähän tätä retkeä edellisenä päivänä suunniteltiin.
Kamera ja eväät reppuun ja menoksi.
Oli vielä koleaa.
Takana oli menneet viileät säät ja edessä poutakausi.
Meri kylpi auringon kultaamana ja niin tyyneenä.
Vastarannalla tehdas piirtyi tummana luoden hejastuksia veteen.
Rannan tuntumassa pari venettä odotti tulevaa päivää.
Nauttien aamusta ja auringosta.
Ne kesäyöt.
Seuraava pysähdys Varjakan huvivenesatama, jossa nautimme kahvit sekä hieman purtavaa.
Olihan se jo aamupalan aika.
Hienoinen tuuli nousi ja tuli vilu, joten oli aika jatkaa matkaa kohti lauttarantaa.
Rannan tuntumassa oli jälkiä, joita vesi rauhallisin liikkein huuhtoi.
Matalasta kasvustosta tuli pitkät varjot kostealle hiekalle.
Jos eteenpäin mieli tekee, niin silloin täytyy hypätä lauttaan, joka kuljettaa kohti Hailuotoa.
Ihana retkikertomus ja kauniin tunnelmalliset kuvat.
VastaaPoistaKiitos sinulle, tunnelma on yöllä ainutlaatuinen!
PoistaUpeita kuvia,
VastaaPoistaKiitos Kosotäti :)
PoistaHyvin olet saanut tallennettua retken tunnelman. Hienot kuvat ja tekstit.
VastaaPoistaKiitos Irma:) Tämä oli tosi hyvä kokemus!
PoistaTodella mahtavia kuvia <3
VastaaPoistaKiitos Ronja Ryövärintytär:)
PoistaUpeat kuvat :-)
VastaaPoistaKiitos Susanna:)
PoistaOli ilo seurata kuviesi retkeä. Loistavat ja upeat kuvat
VastaaPoistaKiitos Arleena:)
VastaaPoistaAivan ihana kertomus, minäkin haluaisin vieraan joka lähtee aamusta mukaani retkelle. Tunnelmalliset herkät kuvat
VastaaPoistaKiitos Tarja:)
PoistaKaksin aina hauskempaa, jos ei aina, niin melkein.
Tuli sellainen muumimainen olo tuosta lauseesta:-minäkin haluaisin vieraan joka lähtee aamusta mukaani retkellä :)
Kesäyössä on taikaa ja tunnelmaa.
VastaaPoistaNäin se on:) Kun vain olisi sen verran virkeä ja viriä, että kävisi useammin.
VastaaPoistaKesäyö antaa hienot puitteet retkelle ja retkikuvaukseen.
VastaaPoistaVoi kun olisi virkeämpi, että jaksais seurata enemmänkin yön ilmiöitä. Oikeastaan elämän rytmi aina välillä tulisi heittää mullinmallin. Kuumimman ajan pitäisi siestaa ja yöt kuuhais:)
Poista