Matkalla Varangilla

Ruskaretki suuntautui pohjoiseen ja se ulottui Norjan puolelle.
Matka oli vaiheikas ja siihen mahtui satoja kuvia, erilaisia sääolosuhteita ja tietenkin sitä ruskaa.
Ruskaa ei niinkään tullut varsinaisesti kuvattua, mutta se oli läsnä, kuten jäämeren aallotkin.

 

Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Inarin Ukonjärvellä, jossa saatiin nauttia myös revontulista.
Ukonjärven taivaan valakiat ovat ihan ensimmäiset kuvat reposista, joita koskaan olen ottanut.

Utsjoelta lähdettiin kohti Norjaa ja Annijokea, joka oli päämäärämme.
Tenojoki varressa, Norjan puolella, hehkui ruska pilvisellä säälläkin.

Siellä missä Teno laskee vuonoon, kuvattiin mahtavia kallioita ja luurankopuita. Paikka oli suojelualue ja varmaan keväisin lintujen kansoittama.
 

Annijoen kalajällejä kuvasin innokkaasti.
Tummat seipäät ja auringossa loistavat kalaverkot punoivat ajatuksiin primitiivisen kudelman.

Tunnelmaa kalajällien alla yritin tavoittaa hieman erilaisella kuvaustyylillä.

Vielä löytyi  kukkivia kukkia, kuten kissankelloja.
Kissankellot olivat tosi matalia ja syynä varmaankin karut olosuhteet tuulisella vuononrannalla.

Turkoosin värinen meri löi rantaan, lokit lenteli rannan tuntumassa etsien syötävää. Joskus ne nousivat ilmaan nokassaan tumma merisiili ja pudottivat sen korkeuksista kivikkoon. Syöksyivät alas nopeasti, ennen kuin lajitoveri ehti napata valmiin aterian.

Pyöreä reunaisten kivien joukossa näkyi sinisimpukoiden kuoria, kuin koruja.

Hiekkaisilta rannoilta saattoi löytää myös kiviä, jotka väreiltään ja muodoiltaan olivat kauniita.
Ankarat sään vaihtelut ja aallot synnyttävät kauneutta ympärilleen.

Hylättyjä asumuksia ja rakennuksia oli vuonon rannoilla runsaasti.
Kullankeltaiset heinät heiluivat tuulessa ja loivat karuun ympäristöön kaihomielistä tunnelmaa.

Lammasaitoja risteili heinikossa, mutta lampaat saattoivat vaeltaa pihoilla ja teillä. Ei ne aitojen sisällä välttämättä pysy ja onko edes tarkoitus.

Kaunis on Varangi karuudessaan.