Metsän siimeksessä

Aurinko paistoi ja se houkutteli luontoon, poikkesin lähimetsään. 

Näin keväällä on elämää, joka puolella ja vauhti kiihtyy, mitä lähemmäksi kesää saavutaan.

Aikani metsän varjoja tutkiesani, huomasin outoja olioita. Ne hyppivät yli mättäiden

läähättivät suut auki ja lipoivat kieltään.

Vilkaisin taakseni ja huomasin suuren pedon ryntäävän kohti, kita ammollaan. Hetken äimisteltyäni sain jalat alleni ja pakenin suopursu viidakosta.

Juoksin polkua pitkin. Edessäni näin valoa, joka pyörteen lailla imi eteenpäin. Valo läheni, värit voimistuivat, pelastus häämöttää aina vain lähempänä.

Lopulta saavuin rannalle ja edessäni aukeni huimaava värinäytelmä.

Voin huokaista helpotuksesta, selvisin. Ehkäpä metsä teki tepposet ja petoni olivat kuitenkin ihan lempeitä, pelottavasta ulkomuodostaan huolimatta.