Nyt rakennetaan pesää

Sateinen aamupäivä ja kolea, mutta se ei ollut esteenä räkättirastaiden pesänteko kiireille. Eilen jo katselin iltasella kun räksät näyttivät hakevan sopivaa puuta rakentaakseen pesänsä johonkin oksanhaaraan. Tänään sitten käytiin puuhaan ja useamman pariskunnan voimin, tuskinpa kuitenkaan yhteistä pesää oltiin perustamassa;)

Nokan täydeltä kerättiin kosteilta paikoilta tarvikkeita ja hyvin näytti nyhtäminen tapahtuvan.

Kosteat tuppaat lennätettiin tulevaan pesään ja taas uutta nokkaan.
Vuoraavatkohan räkätit pesänsä jollakin kuivemmalla materiaalilla vai ovatko sellaisia boheemia luonteita ja ajattelevat, että kyllä se kesä kuivaa. Tuntuu vain, että aika ikävä se olis asettua munimaan kosteaan pesään.

Onko hän kevään tuoja

Katajapensaassa oli pienoista elämää. Jokin siellä liikahteli ja oksat värähteli.
Kyllä se tässä kuvassa näkyy ja siivekäs on, mutta mikä.
Tälle herkuttelijalle maistui katajanmarjat, aika tuimaa ravintoa, vahvaa, pysykööhän kylmä loitolla näillä eväillä.

Aikansa aterioituaan lennähti koristeomenapuuhun. Niinpä, tuttu on lintu, mutta tähän aikaan vuodesta outo kulkija.

 

Pitihän sitä yrittää kuvata mahdollisimman monelta kantilta, vaikka kesällä ei montakaan silmäystä osakseen saa.
Tähän aikaan vuodesta räkättirastaskin on kuvan ansainnut ja parikin.

 

Juhannuksena tapahtui

Juhannuksena oli lintumaailmassa kiireitä.
Ruokaa kannettiin ahkerasti pesässä sirkuttaville poikasille ja niinpä kirjosiepon jälkeläiset vahvistuivat ja olivat valmiit jättämään pesänsä jo pyhien aikaan.

Pihlajassa huomasin tällaisen kerrostalo systeemin, risupesä pöntön päällä.

Ja siellä pesässä hautoi räksä jälkikasvuaan, olisiko ollut jo toinen poikue menossa.
Pesän touhuja seuratessa, olin huomaavinani, että pöntöön kannettiin ruokaa ja asialla oli kirjosieppo. Näinköhän oikein vai olisiko ollut juhannustaikaa ilmassa, voisivatko pesiä noin lähellä toisiaan?

Talitintin pojat olivat jättäneet jo turvallisen pesäkolonsa ja harjoittivat siipiensä lihaksia. Nälkä oli ainainen, suu aukeni suureksi emon ilmestyessä lähelle.

Aattona tuuli melkoisesti, mutta niin vain tämä pikkuinen hyppäsi pienille siivilleen ja ne kantoivat. En huomannut minne se lento päättyi, toivottavasti turvallisesti toiselle oksalle.

Tinttiemon pyrähdys kolon suulta, ruokaa lisää nälkäisille lapsille.
Tämä tosi, tosi epätarkka kuva pääsi mukaan noiden vauhtiviivojen vuoksi.