perjantai 25. tammikuuta 2013

Yksinäinen sinnittelijä



Urpiaiset nousivat ykskaks siivilleen, mistä moinen, iskikö haukka. Ei, vaan joukkoon tipahti urpoja hiukan suurempi siivekäs, tilhi.
Ruokinnallani ei ole aiemmin tilheä näkynyt, nyt pitää saada kuva moisesta.
Ulko-ovi narahti melko pahasti ja kaikki tietenkin säntäsivät lähimpiin puihin, myös tuo yksinäinen. Ei lentänyt kauas, vaan mustamarjaorapihlajaan ja jäi sinne piikkioksien suojaan nököttämään.
Aurinko paistoi tilhen pörheään olemukseen, ajattelin, että ei taida kaverilla asiat olla kovin hyvin.




Kurkoitteli piikkien seasta jäisiä marjoja, ei ollut liikkeet kovin nopeita ja jokunen marja tipahti otteesta maahankin.
Siellä se istui oksistossa ja välillä kävi syömässä urpojen kera.
Mitenkähän tänään, vieläkö se pihapiirissä oleilee.

2 kommenttia:

  1. Mä olen huomannut, että tilhiporukassa on aina näitä ns. hitaalla käyviä! Ne eivät ole niin arkoja kun muut! Ne kulkevat hieman omia "polkujaan", mutta lopulta liittyvät taas jengiin! Epäilen niiden olevan pikkusen iäkkäämpiä!

    "Tilhen koivet ovat mustat (vanha lintu) tai vaaleanpunertavat (nuori lintu). Nokka on tyveltä punertavasti musta (vanha lintu) tai tummanharmaa (nuori lintu). Silmän värikalvo on punainen (vanha lintu) tai tummanruskea (nuori lintu). Vanhan linnun tunnistaa myös käsisulkien kärjen ja reunojen kirkkaankeltaisista tai valkoisista kulmajuovista, kun taas nuorilla yksilöillä käsisulissa on vain vaalean keltaisia suoria reunaviivoja." Luontoportti!

    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  2. Kaunis yksilö ja oman tiensä kulkija.. Hieno selvitys edelliseltä. Mielenkiintoista.
    Minunkin pitäisi sattua hitaamman kohdalle..ovat niin nopeita...tai minä niin hidas

    VastaaPoista