Ihana mustarastas ystävä, jonka laulu on vertaansa vailla. Hyvät kuvat, kuten edellisen postauksen tilhikin. Käytkö katsomassa valokuvasivuillani Alfeimissa, siellä on jotain sinulle;)
Jo keväällä näin tumman varjon liikkuvan matalla pensaiden varjossa. Nyt syksyllä on näkynyt jo vähän useampiakin. Mustarastaalla on jokin kumma vetovoima. Olen iloinen, että sain sen ikuistettua ja varmaankin kohtaamme nyt useammin. Olit Elisa oikeassa, kyllä sillä uudella putkella oli hieman helpompi lähennellä tätä varjoissa kulkijaa.
Onpas tosiaan mainio tuo alin kuva. Onnittelut kauniista otoksesta! Mustarastaat ovat täälläkin palanneet kesän jälkeen pihapiiriin, lähinnä käkätystä kuulen kun ulos menen. Kuvaamista en ole edes yrittänyt. Jotenkin keväällä olivat helpommin lähestyttäviä.
Meidän pääsiäsikukko on tullut teille kylään 8) Jännästi toi nokan keltaisuus häviää syksyksi. Naarashan on ruskee ja tumma nokkainen muttei se ole sekään. Poikasetkin ovat ruskeista... Ei ole vielä meiän pihalla näkynyt tänä syssynä.
Kolmas kuva on mainio, linnun silmä on melkein kuin yksi noista marjoista - lintu ja marjat ovat kuin jotenkin samaa ainetta, sukulaisia...
Muistan, kun maalla mustarastas söi aina kaikki kirsikat sitä mukaa, kun kirsikan poski pikkuisenkin alkoi punertaa. Muita marjoja ei syöty samalla lailla raakoina, mutta kirsikat "jyrsittiin" heti kun väriä vähän ilmestyi. Noin juuri se nakkeli hedelmät suihinsa, eipä juuri koskaan jäänyt iitä itselle maistiaisiksi.
Mainio kuva herkkuhetkestä.
VastaaPoistaUpeat kuvat, etenkin viimeinen :-)
VastaaPoistaOi hän on niin kaunis! Hieno bongaus, mustarastas sykähdyttää aina. Uusi putki taisi auttaa tässä..
VastaaPoistaTuo kolmas on aivan mainio.
VastaaPoistaSait sen kuvaa ja hyvät kuvat saitkin.
VastaaPoistaMainiota!!!!!!!
Uppeet kuvat, tuohan aivan poseeraa :)
VastaaPoistaAivan ihanat hyvät kuvat, viimeinen on mainio, täydellinen ♥
VastaaPoistaMinä näin myös mustarastaan ja musta aroniaakin sain, mutten samaan kuvaan kumpaakin :)
Ihana mustarastas ystävä, jonka laulu on vertaansa vailla. Hyvät kuvat, kuten edellisen postauksen tilhikin. Käytkö katsomassa valokuvasivuillani Alfeimissa, siellä on jotain sinulle;)
VastaaPoistaJo keväällä näin tumman varjon liikkuvan matalla pensaiden varjossa. Nyt syksyllä on näkynyt jo vähän useampiakin. Mustarastaalla on jokin kumma vetovoima. Olen iloinen, että sain sen ikuistettua ja varmaankin kohtaamme nyt useammin. Olit Elisa oikeassa, kyllä sillä uudella putkella oli hieman helpompi lähennellä tätä varjoissa kulkijaa.
VastaaPoistaIhanat kuvat, alimmainen kuva herkkuhetkestä on täynnään kauniita värejä.
VastaaPoistaOnpas tosiaan mainio tuo alin kuva. Onnittelut kauniista otoksesta! Mustarastaat ovat täälläkin palanneet kesän jälkeen pihapiiriin, lähinnä käkätystä kuulen kun ulos menen. Kuvaamista en ole edes yrittänyt. Jotenkin keväällä olivat helpommin lähestyttäviä.
VastaaPoistaUpea kuva justiinsa tuo alin kuva, tosi hieno ja muutkin kyllä.
VastaaPoistaTuolla alempanakin on hienoja lintukuvia.
Onnea hyvälle kuvaajalle!
Meidän pääsiäsikukko on tullut teille kylään 8) Jännästi toi nokan keltaisuus häviää syksyksi. Naarashan on ruskee ja tumma nokkainen muttei se ole sekään. Poikasetkin ovat ruskeista... Ei ole vielä meiän pihalla näkynyt tänä syssynä.
VastaaPoistaKolmas kuva on mainio, linnun silmä on melkein kuin yksi noista marjoista - lintu ja marjat ovat kuin jotenkin samaa ainetta, sukulaisia...
VastaaPoistaMuistan, kun maalla mustarastas söi aina kaikki kirsikat sitä mukaa, kun kirsikan poski pikkuisenkin alkoi punertaa. Muita marjoja ei syöty samalla lailla raakoina, mutta kirsikat "jyrsittiin" heti kun väriä vähän ilmestyi. Noin juuri se nakkeli hedelmät suihinsa, eipä juuri koskaan jäänyt iitä itselle maistiaisiksi.