perjantai 24. syyskuuta 2010

Vihdoinkin, sen kuvaan sain














 






14 kommenttia:

  1. Upeat kuvat, etenkin viimeinen :-)

    VastaaPoista
  2. Oi hän on niin kaunis! Hieno bongaus, mustarastas sykähdyttää aina. Uusi putki taisi auttaa tässä..

    VastaaPoista
  3. Sait sen kuvaa ja hyvät kuvat saitkin.
    Mainiota!!!!!!!

    VastaaPoista
  4. Uppeet kuvat, tuohan aivan poseeraa :)

    VastaaPoista
  5. Aivan ihanat hyvät kuvat, viimeinen on mainio, täydellinen ♥
    Minä näin myös mustarastaan ja musta aroniaakin sain, mutten samaan kuvaan kumpaakin :)

    VastaaPoista
  6. Ihana mustarastas ystävä, jonka laulu on vertaansa vailla. Hyvät kuvat, kuten edellisen postauksen tilhikin. Käytkö katsomassa valokuvasivuillani Alfeimissa, siellä on jotain sinulle;)

    VastaaPoista
  7. Jo keväällä näin tumman varjon liikkuvan matalla pensaiden varjossa. Nyt syksyllä on näkynyt jo vähän useampiakin. Mustarastaalla on jokin kumma vetovoima. Olen iloinen, että sain sen ikuistettua ja varmaankin kohtaamme nyt useammin. Olit Elisa oikeassa, kyllä sillä uudella putkella oli hieman helpompi lähennellä tätä varjoissa kulkijaa.

    VastaaPoista
  8. Ihanat kuvat, alimmainen kuva herkkuhetkestä on täynnään kauniita värejä.

    VastaaPoista
  9. Onpas tosiaan mainio tuo alin kuva. Onnittelut kauniista otoksesta! Mustarastaat ovat täälläkin palanneet kesän jälkeen pihapiiriin, lähinnä käkätystä kuulen kun ulos menen. Kuvaamista en ole edes yrittänyt. Jotenkin keväällä olivat helpommin lähestyttäviä.

    VastaaPoista
  10. Upea kuva justiinsa tuo alin kuva, tosi hieno ja muutkin kyllä.
    Tuolla alempanakin on hienoja lintukuvia.
    Onnea hyvälle kuvaajalle!

    VastaaPoista
  11. Meidän pääsiäsikukko on tullut teille kylään 8) Jännästi toi nokan keltaisuus häviää syksyksi. Naarashan on ruskee ja tumma nokkainen muttei se ole sekään. Poikasetkin ovat ruskeista... Ei ole vielä meiän pihalla näkynyt tänä syssynä.

    VastaaPoista
  12. Kolmas kuva on mainio, linnun silmä on melkein kuin yksi noista marjoista - lintu ja marjat ovat kuin jotenkin samaa ainetta, sukulaisia...

    Muistan, kun maalla mustarastas söi aina kaikki kirsikat sitä mukaa, kun kirsikan poski pikkuisenkin alkoi punertaa. Muita marjoja ei syöty samalla lailla raakoina, mutta kirsikat "jyrsittiin" heti kun väriä vähän ilmestyi. Noin juuri se nakkeli hedelmät suihinsa, eipä juuri koskaan jäänyt iitä itselle maistiaisiksi.

    VastaaPoista