Kajavien karkelot

Olipa hieno kokemus Ekkeröyan kajavakalliot.
Pienoinen nousu kallion laelle ja melkein heti avautui  näkymä, joka viehätti myös silmää. Edessä oli lampi ja siellä viuhtoi tuhansia ja tuhansia pikkukajavia.
Niitä oli vedessä, maalla ja ilmassa ja ne lensi matalalla.

 

Mitä ne oikein touhusi, se selvisi melko pian. Nyhtivät maasta pesäntekotarvikkeita, lensivät kallion reunalle ja siitä syöksyivät alaspäin.
Lintua lappoi eestaas, eivätkä laisinkaan meitä noteeranneet.

 

Kysyinkin, että uskaltaako kävellä, etteivät pahki  lennä, - uskaltaa -, tuli vastaus. Lensivät ihan maata hipoen, mutta lintuparvi jakautui kohdalla sivuille. Pitivät kuitenkin tietyn välimatkan, kyllä meidät noteerattiin, vaikka näenäisesti ei niin tapahtunutkaan.

Olihan sitä lintua ja myös äänten melskettä.

Jyrkänteillä pesi kajavia vieri vieressa. Koska olen sellainen arkajalka, niin kovin lähelle jyrkännettä en tohtinut mennä, vaan kuvailin turvallisen välimatkan päästä.

Kallion laella oli myös toinenkin lampi ja siellä elämä oli yhtä vilkasta.
Kajavilla oli ihan lintumaailman paratiisi, läheltä löytyi pesäntekomateriaalia ja suolatonta vettä, jossa saatoi puhdistaa höyhenpuvun. Ravintoa riittävästi ja aurinkoinen asunto, tietenkin niitä huonoja säitäkin mukaan mahtuu.
Karaistuneita ovat Jäämeren linnut.