tiistai 8. toukokuuta 2012

Veden pauhua




Koiteli kuohui ja vettä virtasi.
Veden pauhatessa ja vaahdotessa totesin: ei minusta koskien kuvaajaa tule. Näin rajussa vedessä on jotain todella suurta ja pelottavaa, jota en osaa lähestyä.




Suuret vesimassat vyöryvät vihaisesti eteenpäin, ne ovat tosi vihaisia ja tahtovat nielaista sinut.
Kummasti tuo jatkuva veden myllerrys myös lumoaa katsojansa ja silmä hakee jotain pysyvämpää.





Kallioiden koloissa kaaosmainen myllerrys hieman laantuu.
Veden läpi kuultavat kivet hehkuvat, veden liikehdintä on maltillisempaa ja se rauhoittaa.
Taidan pitää hiljaa vellovista vesistä, joiden väri- ja äänimaailma on säyseämpää.

Keväiset kosket ovat hienoja luonnon näytelmiä, mutta kohde täytyy tuntea omakseen, jotta sitä voi kuvata.
Kosket ovat jääneet vieraiksi ja pelottaviksikin, kyllä niistä kuitenkin muutama kuva pitää räpsäistä silloin tällöin, jospa vähitellen tutustutaan.

8 kommenttia:

  1. Kosken pauhut on kyllä pelottavia ja jos voisi sanoa lamaanuttavia!
    Mutta mä tykkään niitä katsella, ne saa mut melkein hypnoosiin tilaan, hi! ...vaikka pelkäänkin niitä.
    Mutta siinä on se kosken kohinan ääni ja pauhu,ja se mahtava voima, mikä siinä vie koko ihmisen jotenkin mennessään!
    Upeat kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten sanoit, hypnoosiin, siihenhän tuo vuolas veden juoksu vaivuttaa ja ehkä se pelko siitä johtuukin.
      Kiitos!

      Poista
  2. Hienosti olet vanginnut Koitelin tämänhetken tunnelman. Minähän olen lapsesta saakka elänyt tuota huumaa, sitä ilman ei kevät ole ....samanlainen:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin sinulle se on tuttua ja voisiko sanoa peräti turvallista.
      Olishan se varmaankin järkytys, jos koski keväällä laiskasti laahaisi kuohujaan;)

      Poista
  3. Hyvin olet onnistunut 'Isojen-Kuohujen' kuvissa.
    Huimat ovat veden menot....
    Harjoittelemalla... harjoittelemalla...
    Itse harjoittelin aikoinaan vuosikymmeniä Kemijoen Taivalkosken kuohuilla.
    Nyt on tyytyminen tuohon pienokaiseen 'Mökki-Puroon'.
    Käy sekin - näin keväisin siinäkin näkyy jonkinlaisia 'kuohuja'...!
    Kuohuillaan keväällä...!

    VastaaPoista
  4. Ei ole ihan lähettyvillä koskenkuohuja ja nuo vierailut niiden luona ovat niin pikaisia, ettei oikein ehdi paneutua kunnolla asiaan, kun täytyy kiirehtiä muiden mukaan. Sitä kun on tuon pyörän varassakulku, niin ei oikein kovin kauas kehtaa lähteä (seli-seli, meneehän ne bussit).

    VastaaPoista
  5. Vauhdikkaista kuvista välittyy virtaavan veden koko voima.

    VastaaPoista
  6. Upeasti olet kuohut vanginnut. Melkein tunnen pisaroiden poukkoilevan kasvoillani.

    VastaaPoista