torstai 14. kesäkuuta 2012

Niin lakanat venyvät ja avaruus...



Valokuvatorstain 251. haaste, joka on tekstihaaste






 " Seis! Läpikulku kielletty! Minne luulet meneväsi, meressä ei ole askelmia. Nostosilta on jumissa, eikä minulla ole lauttaa eikä sinulla voimia, sotilas sanoi ja upotti keihään. Eikä mitään muttia, ei mitään, ei Liisan kaninkoloa tai läpikuljettavaa vaatekaappia: Meri makaa keihäs rinnassa ja tuuli seisoo, on vain satuja.






Mutta ritarilla on suhteita, hän voi kulkea läpi neidon ikkunasta, jalat edellä ja tukka takana. Niin lakanat venyvät ja avaruus, radat kohtaavat, solmut ja jalat, ulos ikkunasta, ikkunoiden alle, lakanaköyttä ylös, meren pinnalle."
Risto Oikarinen: Puupuhaltaja, Otava 2005

Kuvat löytyivät omasta arkistosta. Hienosti kuvioituneita ja värittyneitä kiviä, joiden pinnasta löytyy hahmoja ja suuria tarinoita. Löydätkö omasi?

Täällätä löydät lisää

8 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen kuva johon jää kiinni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä kivet tai oikeammin kallion ulkonevat osat olivat väritykseltään tosi upeita. Niitä olisi kyllä voinut tarkastella pitemmänkin tovin.

      Poista
  2. Niin minäkin jäin oikein tutkimaan kuvia...hienoja ovat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo kuviot ja hahmot kivissä aukenivat vasta kotona, kun katselin niitä koneelta. Yllätyin näiden kivien maailmasta, paikan päällä huomioni kiinnittyi vain niiden väreihin.

      Poista
  3. Kivet kertovat, sopii haasteeseen hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koin, että näissä kivissä elää sama henki kuin Oikarisen runossa. Ikiaikainen ja vahva, ripaus satua ja luontomystiikkaa.

      Poista
  4. ... jän vain satu! Upeat kuvat. Ja kun niitä tuijotin, löysin monta monta satua! Hienosti ideoitu!

    VastaaPoista